Aamun avauksia

Nämä ovat omiani.  Ajatus on lähtenyt jostain äskettäin luetusta tai muuten ajankohtaisesta asiasta.

Mahdollinen kollega, lukijani: Näitä saa vapaasti lainata.  Ovat jääneet usein aivan kertakäyttöisiksi.  Musiikkivalinta ei yleensä ole jäänyt muistiin.

Eläkeläistä pyydettiin pitämään aamun avaus Harjun koululla kestävän kehityksen teemapäivänä:

Harju 31.5.2011

AA KIERRÄTYS

Huomenta,  entinen Harjun matematiikan opettajanne täällä, Hannele Ilomäki-Piirilä.  Nyt eläkkeellä on oiva mahdollisuus miettiä rauhassa asioita.

Tässä eräänä päivänä veljeni pyysi minua avuksi.  Hän oli vienyt sekajätettä Munkkaan lavalle ja johonkin pudottanut samalla puhelimensa.  Menin soittamaan hänen numeroonsa jätelavan ääreen ja hän sukelsi sulosävelen suuntaan jätteiden sekaan.  Puhelin oli löytynyt.

Mutta katsoin sitten taas kummakseni jätelavaa.  Hänen jälkeensä sinne oli tuotu jonkun ison perheen sukset.  Ja mitä vielä suksista, mutta myös paljon ehjiä sauvoja.

Minulla on krooninen pula sauvoista.  Tykkään harrastaa omien latujen tekoa umpihankeen ja siihen tarvitaan mieluummin sellaiset sauvat, joissa on isot  sinkilät ettei tule pohjakosketuksia.  Ja sinkilä sitten hajoaa.     Tuossa niitä oli.

Katsoin ympärilleni ja pyysin veljen ojentamaan minulle nopeasti.  Sain ison sylillisen.  Pidän ne nyt seuraaviin lumiin, jätän itselle sopivat ja vien muut kierrätyskeskukseen.  Voitte käydä syksyllä siellä sovittamassa, jos teillä sattuu olemaan jonkinlainen sauvaongelma.

Mutta miksi ne sauvat olivat sekajätteessä?  Mitä pahaa ehjät sauvat – ja sukset olivat tehneet, että ne piti haudata maan alle?

Minulla syntyy epäkelpoja sauvoja, kun ne rikkoutuvat, mutta äidilläni taas on pula kepeistä, joiden varaan sitoa omenapuun taimien ympärille suojaverkot.  Hän käyttää mielellään.

Mikä vimma meidän kulttuurissa on hävittää tavaroita?  Tämä meidän kulttuuri on suhteettomalla energiankäytöllä aiheuttanut sen, mitä kutsutaan ilmastonmuutokseksi.  Nyt ollaan siinä tilanteessa, että painiskellaan sen asian kanssa, pystytäänkö ilmiö enää pysäyttämään.  Siis ilmaston muuttuminen sietämättömäksi ihmisen ja lopulta minkään elää.  Jos tilanne menee tietyn rajan yli, sanotaan että kahden asteen keskilämpötilan nousu on tuo raja, tapahtumat ruokkivat toisiaan ja ihmisellä ei ole enää konsteja pysäyttää sitä.  Joku valtavan suuri tulivuoren purkaus voisi tuoda hetkeksi helpotuksen, kun se pimentää auringon, mutta sellaisesta on sitten muut katastrofaaliset seuraukset.

Ja meillä eletään aivan kuin juuri meillä olisi joku sisäsyntyinen oikeus jatkaa samaa tahtia.

Teidän lapsenne jo kysyvät, miksi ei tehty mitään, kun vielä voi. 

Eräs askel oikeaan suuntaan on pohtia, pitääkö tämä esine hävittää ja sen mukana siihen kulunut energia vai voisiko sitä käyttää vielä johonkin ja välttää valmistamasta uutta. Esimerkiksi metallien valmistus vie mahdottomasti energiaa, laita ainakin tölkki kiertoon!            Hyvää ympäristöpäivää!  (Keke-päivä)

Aamun avaus Harjun koululla 24.11.2008

Tämän aamun avauksen mukailin Kumppani -lehdessä 11/2008 olleesta Marko Juntusen pakinasta "Sankareita kaikki" :

Hyvää huomenta!

Kerron tänään kahden miehen matkasta.

Miesten matkavalmistelut alkavat samalla tavalla.  Molemmat ottavat käyttöönsä asuntosäästöt ja keräilevät vippejä.

Veikka saa kasaan 300 000 euroa, Albert 1700 euroa ja hänen täytyi vielä paikata matkakassaa työskentelemällä tiilitehtaalla.  Vaimon ja neljä lastaan Albert jättää vanhempiensa hökkeliin.

Veikka lähtee kohti kaakossa sijaitsevia maailman korkeimpia vuorenhuippuja.  Albert päättää suunnataa Sahara poikki koilliseen. 

Molemmat miehet kohtaavat matkalla sekä kuolemaa että odottamattomia vastoinkäymisiä.

Veikka menettää kolme ystäväänsä, Robinin, Garyn ja Scottin.  Veikka kertoo:  ”Olin ohittanut hyvän kaverini Scott Fisherin ruumiin, mutta koska olin jo kerran epäonnistunut loppunousussa, päätin sillä kertaa kääntyä takaisin.  Nousin huipulle seuraavana vuonna.”

Albertia vievän jeepin kuljettaja eksyy reitiltä Libyan rajan eteläpuolella.  Kuljettaja pakottaa kuljetettavansa jalkapatikkaan erämaahan.  Albert selviää 180 km taipaleesta jopa juomalla omaa virtsaansa.  Hän kertoo nähneensä nuoria miehiä, jotka joivat janoonsa bensiiniä.  Neljä ystävää uupuu autiomaahan.

Veikka pohdiskelee Valittujen Palojen haastattelussa, että olisi väärin läheisten vaatia ketään olemaan tekemättä rakastamiaan asioita, vaikka ne olisivat vaarallisia:  ”Kukaan ei tee niitä puolestasi”, hän sanoo.

Albert päätyy viikkojen kuluessa Algeriaan ja pääsee lääkäriin.  ”Nämä miehet eivät kuuntele järkipuhetta, vaikka kuinka kuvailet heille vaaroja”, moittii häntä hoitanut lääkäri.

Matkan jälkeen Veikka saa sankarin vastaanoton.  Vuoden kuluessa retket poikivat useita uusia sponsorisopimuksia.  ”Kiipeilystä tuli täyspäiväistä työtä”, Veikka kuvailee myöhemmin.  Veikka kiertää runsaassa 700 suomalaiskoulussa kannustamassa nuoria oikeisiin valintoihin.

Albertin sukunimeä emme saa koskaan tietää.  Hän ei pääse päämääräänsä.  Marokon turvallisuusviranomaiset pidättävät hänet yhdessä 39 muun ghanalaisen, malilaisen ja nigerialaisen  miehen kanssa.  Miehiä syytetään laittoman merimatkan valmistelusta Kanarian saarille.  Albert palautetaan rahattomana kotimaahansa.

Tätä extreme -elämää eletään tällä pallolla koko ajan.  Toiset huvikseen, toisten on pakko.

Pohdiskelevaa päivää kaikille!

Musiikkina soitin Eartha Kitt, This My Life

Aamun avaus Harjun koululla 9.9.2008

Liikenneturvallisuusviikko   

On liikenneturvallisuusviikko.

Olen sen vuoksi tutkinut käyrästöä, joka kuvaa henkilövahinkoon johtavien onnettomuuksien lukumäärää eri moottorikulkuneuvoilla ja eri ikäisillä ihmisillä.  Käyrästössä näkyy kaksi korkeaa piikkiä:  Toinen huippu, se suurin ja terävin, on 15-vuotiaiden mopoilijoiden kohdalla, toinen lähes yhtä korkea 18-vuotiaiden autoilijoiden kohdalla.

Mopon kuljettajien onnettomuuskäyrä putoaa lähes nolliin 17. ikävuoden aikana.  Mielenkiintoista olisi tietää, johtuuko se siitä, että niin monet jättävät mopoilun ja siirtyvät ajamaan esim kevytmoottoripyörää – moottoripyörien suurin onnettomuuspiikki on 16-17 ikävuosien välillä, - vai tuleeko mopoilijoille siinä iässä järkeä päähän.

Hämmästyttävää on, että mopo-onnettomuuksia on huomattavan paljon jo ennen mopoiluikää 15 vuota.  Ensimmäiset piikit on jopa ennen ja jälkeen viiden vuoden iän.  Silloin on mopo ollut varmasti liian raskas ajettavaksi ja kaatunut pian.  Kymmenen ikävuoden jälkeen mopo-onnettomuudet alkavat selvästi nousta ja 14-15 –vuotiailla niitä on jo yhtä paljon kuin 15-16 –vuotialla.

Haloo! Pidetäänkö mopoa leikkikaluna?

Myös autolla ajetaan henkilövahinkoon johtavia onnettomuuksia jo ennen ajoon oikeuttavaa ikää.  16 –vuotiaiden aiheuttamia onnettomuuksia on yhtä paljon kuin  40-kymppisten.  Ja 16-vuotiaiden ei pitäisi kuljettaa autoa ollenkaan! 

Autolla ajavat nuoret kuolevat ja loukkaantuvat erityisesti siksi, että eivät ole viitsineet laittaa  turvavyötä kiinni.  Mopolla ei edes ole turvavyötä. 

Olen yrittänyt opettaa realistisuutta nopeuksien suhteen sillä, että vertaamme mekaniikan tunnilla ajoneuvojen nopeuksia kappaleiden putoamisnopeuteen.  Esimerkiksi mopon jarruttaessa ennen yllättävää törmäämistä nopeuteen 36 km/tunnissa, nopeus on sama, kuin jos kuski putoaisi moponsa kanssa vapaasti 5 metriä, pää edellä.  Kun mopoja viritetään vielä kulkemaan yli katsastusmääräyksien, eivät niillä  jarrut ehkä ole enää sopusoinnussa uuden nopeuden kanssa eivätkä äkkitilanteissa ole enää hallittavissa.

Ehkä se on vain kuvittelua, mutta minusta tuntuu, että mopoilijatytöt osaavat paremmin suhtautua ajoneuvoonsa kuin liikennevälineeseen, siis että mopolla on tarkoitus siirtyä jokin tarpeellinen matka.

Toivon, että nyt tulee polttoaine niin kalliiksi, että pojatkin alkavat ajaa maltillisesti ja vain tarpeellisen määrän.

Vielä paljon hyödyllisempää olisi ajaa  polkupyörällä kaikki pienet matkat.  Ainakin 20vuotiaaksi asti.  Silloin on tuon käyrästön mukaan autoa ajavillakin onnettomuudet jo selvästi vähentyneet.

Ja millaisen kropan siitä saa, kun käyttää omaa moottoria!

Mietitäänpä tätä!     Hyvää päivänjatkoa!

Aamun avaus, pidetty Harjun koululla 5.2.2008

Ilkeä juoru vahingoittaa

Ihmisestä voi puhua ilkeästi aivan perättömiä.  Itseä se mukavasti nostaa. Kirjoittaa nettisivuille, lippusille, seinille, puhelinviesteillä.

Mutta vaikka kaikki tietäisivät sen olevan puppua, selän takana mollaaminen vähingoittaa silloinkin.  Se on nyt todistettu tieteellisesti.

Eräässä kokeessa, joka kuului psykologian väitöskirjaan, ihmiset lahjoittelivat rahaa toisilleen tietokoneen kautta.  Kokeen johtaja syötti väliin kommentteja koehenkilöistä.  Toisia hän kehui anteliaiksi ja toisia inhoittaviksi pihtareiksi.

Vaikka kaikki saattoivat nähdä lahjoitusrekisteristä, että väitteet ei pitäneet ollenkaan paikkaansa, silti he alkoivat käyttäytyä kuin asia olisi ollut niin.  Kehutuille alkoi pelin aikana tulla enemmän rahaa ja haukutuille vähemmän.

Siis mitä tämä on?  Ihmiset käyttäytyivät toisten väitteiden mukaisesti, vaikka he näkivät, että se ei ole totta! ”Ihmiset haluavat mukauttaa oman käsityksensä toisten näkemykseen.”  sanovat tutkijat.

Jos näin on, miksi et yhtä hyvin kehuisi ihmistä kaikenlaisissa tilanteissa.  Jos jokainen kehuisi toisiaan, alkaisimme automaattisesti pitämään toisiamme tosi hienoina ihmisinä.

Kokeillaan:  Kehu toveri päivässä.  Aihetta sen verran löytyy.

Ja muista:  Ihmiset käyttäytyvät toisten väitteiden mukaisesti, vaikka he näkisivät, että se ei ole totta.  Ilkeä juoruilu on aivan konkreettista haitantekoa.

Ostamalla vaikutat

Aamun avaus, pidetty Harjun koululla 25.10.2007
 
Sillä, mistä kaupasta ostat, vaikutat, mikä kauppaketju pärjää tai  kuka kauppias pärjää. Hiukan, mutta kuitenkin omalta osaltasi.

Myös vaikutat sillä, minkä tuotteen valitset samanlaisten joukosta.  Ostatko  jugurtin, josta saa kaksi lusikallista ja purkki on roska vai  kokonaisen litran, jonka jälkeen tölkin voi viedä kuitukeräykseen.  Vai ostatko maidon maatilalta omaan pestävään kuljetusastiaan, laitat illalla jugurtin tai viilin syntymään omaan syöntikulhoosi ja aamulla syöt etkä ole synnytänyt yhtään jätettä.  Näin tehtiin ennen.  -  No maitoa ei enää haeta tilalta, joka oli vielä niin lähellä, että kävellen ehti. Erilaisista syistä. - Mutta näin huomaat, että jo yhden tuoteryhmän kuluttaminen voi kuormittaa ymäristöä hyvin eri tavoin.

Hyllyllä on myös vierekkäin luomutuotetta ja tavanomaisesti tuotettua.  Tavanomainen tietysti on halvempaa.  Ja yllättäen yleensä myös se, että se on tuotettu kaukana, alentaa hintaa.  Miksi näin?

Luomuviljely ensin:
Luomuviljelijä sitoutuu viljelytavoissaan kunniottamaan luontoa.  Hän ravitsee kasveja kompostilla, eikä osta teollisia kasviravinteita, jotka ovat hyvin liukenevia ja lähtevät helposti sadeveden mukana rehevöittämään vesistöjä.  Hän kitkee tai polttaa rikkaruohot, eikä syydä kasvien päälle myrkkyjä, jotka valikoiden tappavat muut kasvit mutta ei tuotantokasveja.  Hän ei laita peltoon kemikaaleja hävittämään kasvitauteja tai kirvoja tai vahvistamaan kortta.  Mutta silloin hän joutuu myös tyytymään vähäisempään satoon, joskus menee kaikki,  ja joka tapauksessa hän joutuu tekemään tuotteidensa puolesta enemmän työtä.

Ja jos luomuviljelijällä on eläimiä, nekin saavat nauttia sellaisesta elämästä, minkä luonto on niille tarkoittanut.   Kanat saavat raapia maata ja siat järejestellä petiä pahnoihin.  Ei niin tuottavaa hänelle rahallisesti.

Mutta tämän sinä valitset, jos valitset luomua.

Kaukana tuotetussa hintaa alentaa vielä se, että kaikkialla ei välttämättä huolehdita ihmisistäkään samalla lailla kuin meillä. Lapset eivät pääse kouluun vaan työskentelevät pitkää päivää pelloilla ja tehtaissa.  Ihmisten terveydestä ei huolehdita.  Sairauksia suorastaan aiheutuu piittamattomista tuotantotavoista: myrkkyaltistuksia, työtapaturmia, rankkoja työaikoja ja viimeksi, hyvin vähän palkkaa.  Tuon usein valitset, kun valitset halvan.

Parhaillaan on Reilun kaupan viikko.
Joihinkin ulkomaisiin tuotteisiin on laitettu Reilun kaupan sinertävä merkki.  Se  kertoo, että noilla kaukana olevilla tuottajilla on kuitenkin asiat hyvin.  Heidän ei tarvitse myrkyttää itseään erilaisilla myrkyillä, usein he tuottavat jo luomuperiaatteella.  Heidän lapsensa käyvät koulua ja ennen kaikkea heille taataan sellainen palkka, että he pystyvät maksamaan tämän kaiken.

Jo ennen Reilun kaupan merkkijärjestelmää Maailmankaupat välittivät tuotteita tuolla samalla reilulla periaatteella.  Maailmankauppojen tunnus on ”Alkuperä tunnettu”.  Lohjallakin on Maailmankauppa.

Maailma on nykyisin kutistunut.  Valinnolla, mitä teet on vaikutuksia koko maapalloon.  Lisää tästä aiheesta kuulemme Kestävän kehityksen päivänä parin viikon päästä.

 Nuukuusviikko

Mietittäväksi.                                                Hyvää päivän jatkoa.

   Väärään aikaan herätetty

    Aamun avaus 10.1.2007 

 Papukaijaperiodi

 Aamun avaus 6.2.2003

Kun viime viikkoina on saanut seurata lehdistä erityisesti nuorten tekemien hirmurikosten käsittelyjä, on tullut ajatelleeksi, miten vaikeaa elämän oppiminen on.  Ja jotkut eivät opi sitä koskaan.

Luin  eräästä tunnetusta amerikkalaisperäisestä aikakauslehdestä kertomuksen usalaisesta vankeinhoitokokeilusta.  Siinä vankilassa oleville rikollisille annettiin erikoinen rahanansaitsemismahdollisuus.  Koska vangeilla ei mitään ole niin paljon kuin aikaa, he saivat ilmoittautua vapaaehtoisiksi kasvattamaan papukaijanpoikasia.  Eläinkauppa toimitti vastakuoriutuneet poikaset ja maksoi sitten hyvin lemmikkilinnuista, jotka jo osasivat itse syödä.

Lintuja piti ruokkia kahden tunnin välein päivällä ja yöllä erittäin tarkkojen ohjeiden mukaisesti, säännöllisesti.  Vankeja lähti tähän urakkaan.  Työ vaati jotakin sellaista, jota monet eivät koskaan olleet itseltään vaatineet:  Piti nousta, vaikka ei jaksaisi, piti jättää lukeminen tai muu hauska kesken, ulkoilu, syöminen, aina piti lähteä, kun lintu kutsui.  Sinänsä helppo ja kevyt työ.

Kun miehiä haastateltiin, jotka olivat onnistuneet tässä ja saaneet palkkionsa, he sanoivat, että he tunsivat itsensä uudeksi ihmiseksi.  He sanoivat, että he ensimmäisen kerran eläessään olivat alkaneet ymmärtää, mitä elämä on.  Papukaijanpojat olivat opettaneet, kuinka heikko ja hauras elämä on, kuinka siitä pitää huolehtia ja puolustaa.  Kotiväkeen he suhtautuivat uudella asenteella. He ymmärsivät nyt, minkälaista papukaijanhoitoa heidän vaimonsa olivat viettäneet pitkiä aikoja pikkulasten ja kodin hoitajana.   Saattaa olla, että nämä miehet olivat aivan yhteiskuntakelpoisia vankilasta ulos päästyään.

Muuta en tästä halua sanoa.  Mietitäänpä tätä. 

Hyvää päivän jatkoa.

Ajankohtaista

Aamun avaus 14.8.2003

musiikkina Sibeliuksen nocturne

Hyvää huomenta.  Äsken kuultu Sibelius on tänä syksynä ajankohtainen, kun hänen elämästään valmistuu ensimmäistä kertaa elokuva.  Se tulee ensi kuussa elokuvateattereihin.  Tekijät lupaavat elokuvaan paljon Sibeliuksen säveltämää musiikkia.

Muuta ajankohtaista tänä syksynä on vielä tässä kuussa perille pääsevät Marsluotaimet, jos pääsevät.  Mars on nyt lähinnä maata 2000 vuoteen.  Siksi sinne on luotaimia lähetetty kolmin kappalein.  Tuloksia alamme kuulla ihan kohta, jos kaikki on mennyt hyvin.  Marsia kannattaa alkaa tähyillä myös paljain silmin.  Tavallinen kiikari auttaa jo näkemään siitä yksityiskohtia, näin luvataan.  Saattaa kuitenkin olla, että se on niin alhaalla taivaanrannalla, että maan ilmakehä haittaa tarkkaa näkemistä.

Ikävin ajankohtaisasia on tänä kesänä vahvistunut tieto, että ihmisen toiminta on kiihdyttänyt kasvihuoneilmiötä maapallolla. Tuolla avaruudessa asia ei ole mitään uutta.  Venuksessa samanlainen ilmiö on kehittynyt jo niin pitkälle, että siellä on tasaisen lämmintä, 500 astetta celsiusta kesän talven yöllä ja päivällä.  Me ihmiset emme kestä monenkaan asteen lisälämpöä ja kun lämpö on vielä epätasaisesti jakautunut, monella puolella pohjoista pallonpuoliskoa kärvistellään vielä nytkin epäinhimillisen kuumassa ilmassa.  Kansainvälistä ilmastosopimusta asialle jotain tekemiseksi on yritetty saada aikaseksi.  USA on sanoutunut siitä irti ja haluaa jatkaa öljyn polttoa niin kuin tähänkin asti. Jonkinlainen sopimus saadaan, jos iso Neuvostoliitto lähtee mukaan.  Vaikeita on tällaiset päätökset tehdä. Näyttää siltä, että tästä asiasta on jäävä ikävä perintö meidän sukupolvelta teille.  Olkaa te vanhempianne viisaampia.

Tervehenkistä työpäivää toivotellen.

Naisten päivän 8.3.02, aamun avaus

Hyvää naisten päivän aamua,

Harmillista, että tämä aamun avaus ei ollut miehen vuoro.  Olisi kiva ollut kuulla ylistystä naiselle. 

Naisten päivän vuoksi tällä viikolla on paljon puhetta naisen rooleista.  Suomen Kuvalehden jutussa erään aukeaman otsikkona on: Tytöt oppivat jo pienenä, että heidän tehtävänsä on palvella perhettä.  Kyse on kabulilaisista tytöistä. Sivun kuvassa noin kymmenvuotiaat tytöt hakevat vettä kaivolta.  Yöllä on satanut lunta.  Tytöt ovat paljain päin ja ilman käsineitä. Heillä on pikkukengät paljaissa jaloissa.  Saman aukeaman toisessa kuvassa vähän vanhemmat pojat laskevat mäkeä. 

Rinnastus on niin kärjistävä erään kulttuurin tilanteesta, että aloin miettiä sitä verrattuna meille.  Meillä ei kasvateta tyttöjä olemaan kotona ja keskittymään vain  perheestä huolehtimiseen.  Meillä kannustetaan tyttöjä aivan yhtä lailla kuin poikiakin opiskelemaan ja hankkimaan ammatti kodin ulkopuolelta.  Mutta ei tämä ole ollenkaan kauaa näin ollut.  Lähin esimerkki ajan muuttumisesta on, kun eilen kuulimme Teknillisellä korkeakoululla, että ennen ei ollut konerakennusinsinööriksi opiskelemassa tyttöjä kuin tekstiilikoneistuksen puolella.  Nyt tämä opintohaara on lopetettu, mutta 16 prosenttia kaikista koneenrakennusinsinööriteekkareista on jo tyttöjä. Ja tyttöjen määrä lisääntyy koko ajan.  Tyttöjä  valmistuu auto- ja laiva- ja lentokoneinsinööreiksi. 

Saattaa olla, että se vanha kulttuuri, jossa tytöiltä vaadittiin enemmän huolellisuutta ja keskittymistä kotitöihin kuin pojilta lyö nyt läpi sillä tavalla, että tytöt suhtautuvat vakavammin koulussa opiskeluun.  Ja ankaraa erityisesti matematiikkaan keskittymistä näytti vaativan jo pääsy teknilliseen korkeakouluun saatikka sitten erilaisten lujuuslaskelmien ym ymmärtäminen siellä.  Tällä hetkellä osastolla, jossa eilen kävimme, perehdytään kehittämään laskentamalleja, joilla voitaisiin hallita laiva erilaisissa aallokoissa, ettei tapahtuisi sellaisia yllätysonnettomuuksia kuin Estonialla. 

Näin matematiikan opettajana kysyn vaan tässä, onko meillä kohta enää poikia, jotka kykenevät tähän, vai valtaavatko älykkäät ja työteliäät tytöt entiset miehiset ammatit?

Kolikon toinen puoli:  Kuka huolehtii perheestä?  Tutkimus kertoo, että yleisin syy avioeroihin on ollut se, että naiset ovat olleet tyytymättömiä suureen vastuuseen kodista.  Oma ura haittaantuu.
 
Olen seurannut seitsemän– ja kahdeksanvuotiaiden siskontyttöjeni kehitystä.  Vauvanuket ovat kauan sitten saaneet jäädä ja Barbien kanssa leikitään trendikkäitä harrastuksia ja mielenkiintoisia ammatteja.  Tämän hetken ikääntyvät hoitajat sairaanhoitajat, vanhustenhoitajat, vammaishoitajat  leikkivä lapsena vauvanhoitoa. 

Mikä olisi pelastus tästä umpikujasta? Itse ajattelen, että meidän pitää alkaa arvostaa toisen palvelemista.  Ihan riippumatta siitä, kumpi sukupuoli sitä tekee.  Ei arvokas ammatti ole vain se, jossa tienaa paljon rahaa, vaan jos jollain on vielä viehtymystä hoitaa ja huolehtia toisista hän on  aivan enkeli ja erittäin arvokas henkilö tässä yhteiskunnassa.  Ja sitä arvostusta täytyy myös osoittaa rahassa.  Miksi paperikoneen hoitaja tienaa paljon enemmän kuin ihmisen hoitaja.  Rikkainkin pörssikeinottelija makaa joskus avuttomana vuoteella ja toivoo, että hoitajalla olisi hieman enemmän voimia ja iloisuutta.

Soitan tähän viimeiseksi miljoona ruusua niille kaikille naisille, jotka ovat jaksaneet kahden roolin välillä.  Äideille, mummoille, tädeille.

Maailma muuttuu

Aamun avaus maanantaina 7.1.2002
Hyvää huomenta

Perin vanhan tätini ja sain hirveän paljon vanhaa roinaa.  Olen sitä nyt inventoinut ja koettanut päättää, mitä laittaisin mihinkin.

Erään vanhan kuvan ääreen olen jäänyt pitkäksi aikaa.  Se on ilmakuva Lohjasta vuoden 30 vaiheilta.  Tätini on ollut kuvan oton aikaan suunnilleen teidän ikäisenne.  Se on erittäin terävä ilmakuva Lohjalta.  Kirkko on kuvan keskellä. 

Kuvan ikää arvioin siitä, että Pappilan museon kivinavettaa siinä ole ja sen vintin oven päällä lukee vuosiluku 1937. 

On selvästi kesä ja päivänvalo, mutta vain yhden ihmisen olen löytänyt kuvasta.  Hän kävelee nykyisen neuvolarakennuksen eteen tallautunutta polkua alas Lintulan päiväkotia kohti.  Neuvolarakennusta ei ole vielä, sitä, jonka kellarissa nyt on urheilutiloja.  Eikä Lintula ollut päiväkoti.  Olen antanut kertoa itselleni, että se oli hammaslääkärin talo.  Hammaslääkäri testamenttasi sen päiväkodiksi. 

Tytyrin koulun kohdalla on kuhilaita pellolla, mutta työ on jäänyt kesken.  Tulevan Laurentiussalin edessä on pieni punainen talo valkoisilla ikkunanpielillä.  Talon pihalla kuivuu lakanapyykkiä. Se viittaa siihen, että kuitenkaan ei ole kirkonmenojen aika. Se ei olisi ollut soveliasta. Milläköhän kirkkoon silloin kuljettiin?  Yksi kulkuväline koko kuvasta löytyy: pieni avomallinen henkilöauto on parkkeerattu kirkkokentälle hautausmaan aidan viereen.

Harmaata seurakuntataloa ei ole vielä.  Kahvila Liisa on, ei tietenkään kahvilana vaan luultavasti rehtorin asuntona.  Puu-Anttilan koulu on. Puu-Anttilan korttelissa on kaksi muutakin piharakennusta kuin vain kahvila Liisa.  Ne olivat luultavasti keittola ja ulkoveeseet.  Puu-Anttilan korttelin ympärillä on yläreunasta valkoiseksi maalattu aita ja portit on koristeelliset.  Portit ovat kiinni paitsi yksi, joka on Euromarkettiin päin.  EUROmarketista ei tietenkään ole tietoa. Ei ole myöskään rakennettu vielä valkoista Keon leipomoa, joka sitten myöhemmin huomattiin liian korkeaksi kirkon lähelle ja yksi sen kerros purettiin pois.  Keskusaukionkaan kadut ei ole asvaltoitu.  Kahvila Liisaa vastapäätä on jo iso kerrostalo, se joka remontoitiin niin, että ulkoseiniin laitettiin kuparia.  Outo juttu.

Sitä hämmästyn, että Luoman talo kuvassa on.  Se valkoinen funkkistalo, joka näyttää niin modernilta.  Se on vanhempi kuin pappilan navetta!.  Sitä oltiin jo purkamassa kahdeksankymmenluvulla, mutta suojelijat ehtivät väliin ja se jouduttiin korjaamaan ennalleen.  Luoman kivenhakkaamo ja kaikki talot Luoman talon ympäriltä ovat nyt hävinneet.  Luoman taloa lähinnä on kuvassa Puhtolan sauna.  Siellä minunkin perheeni kävi saunomassa viisikymmenluvulla, kun olimme pieniä.  Kahdeksankymmenluvulla  Maininki Sippola-Wilska kunnosti siitä kaupan ja taidegallerian. Hän olisi halunnut jatkaa, mutta talo vaan purettiin autojen parkkipaikaksi.  Kuvan Monkolan päärakennuksen päälle taas rakennettiin kunnan virastotalo, nykyinen kaupungintalo, jota sitten sanotaan Monkolaksi.

Kauppaoppilaitoksen alue on vielä peltosarkoja samoin kuvassa näkyvä osa Moisionpeltoa, sananmukaisesti.  Rata Moisionpellon läpi näyttää jotenkin vasta rakennetulta.  Ratakuilun rinteet ovat paljaat.

Hautausmaa kirkon ympärillä on kovin pienen näköinen ja varsinkin takaa outo.  Silloin tajuan:  Siellä ei ole sankarihautoja, ei myöskään sitä isoa sankarivainajien muistomerkkiä.  Tämä kuva on ennen vuotta -37 eli ennen kuin sodan alkamista voitiin kuvitellakaan.  Tämän kuvan aikana saatettiin jo suunnitella pappilaan uutta navettaa. Sellaista, joka olisi moderni, mutta jossa päällimmäisenä ajatuksena oli eläimien hyvä olo.  Katsokaa sitä joskus sillä silmällä.  Se on valoisa ja sieltä oli joka eläinlajille omat siltansa mennä kesällä ulos.  Kuvan aikaan elettiin todellista rauhan aikaa.

Nyt alkaa taas Lohjan kaupunkikuva myllertyä.  Niin kuin tiedätte: Linja-autoasema puretaan, nykyinen postin rakennus puretaan, samoin pelastusarmeijan talo, poliisiasema, eipä suunnittelijoiden havainnekuvissa näy enää Lehtisten urheilu- ja retkeilykauppaakaan eikä monitoimikeskuksen rakennusta.  Paloasema haikailee päästä pois, sitten sen rakennuskin lähtee.  Uutta rakennetaan tilalle.  Kohta myös moottoritie muuttaa Lohjaa, harjua ja liittymäalueita ja rekkatie tulee kiertämään kirkkoa ja Kanttorila poistuu pois tieltä.

Katsokaa nyt paneutuen ympärille.  Kohta te olette se, joka kertoo ihmisille, millainen Lohja oli, kun te olitte nuoria.

Hyvää päivän jatkoa?

Mitä koulu opettaa? 

Aamun avaus 20.8.01

Mielenkiintoista, miten aika muuttuu.  Ei ole kauaakaan, kun neuvottiin välttämään kaikkea ulkoa opettelemista.  Nippelitiedot löytää kirjasta, pitää vain hahmottaa suuria kokonaisuuksia ja ymmärtää perusperiaatteita.  Näin opetettiin.  Mutta mihin on tultu?  Jotain niin hullua, kuin numerosarjojen ulkoa luettelemista joutuu harjoittamaan koko ajan.  Omat numerot eivät saa olla kaikki samoja ja niitä ei saa kirjoittaa muistiin, jollei ole taitava hukuttamaan niitä jonnekin muistiinpanojen sekaan.  Mutta sitten on muistettava, mikä mihinkin tuli hukutettua.  Tarkoitan tässä pankkikortin numeroa, kännykän pin-koodia, sähköpostin salasanaa, pankkiyhteyden käyttäjätunnusta, mahdollisesti työpaikan ovikoodia, työpaikan tietokoneen tiedoston salakoodia.   Täällä jopa monistuskone lähtee käyntiin vain jokaisen omalla käyttäjäkoodilla. 

Usein on hyvä muistaa ulkoa myös oma henkilötunnus, oma pankkitilin numero, oma puhelinnumero,  oman osoitteen numerot, hätänumero, kaverien numeroita, sukulaisten numeroita.  Kännykkään voi laittaa muistiin, jos sellainen on, mutta missä se kännykkä nyt olikaan?  Ai niin latautumassa. 

Joskus voi olla äärimmäisen tärkeää jollei suorastaan henki kysymyksessä, että muistaa heti ja varmasti oikean numerosarjan.  Esim. pankkiautomaatti ei kysy montaa kertaa, kun kortti lähtee ja rahat jäävät saamatta. 

Näin ei tunnu ollenkaan hullulta, että vähän harjoittelee numeroiden muistamista.  Olisiko kertotaulun ulkoa opettelu vihdoin mitään näin aluksi?  Ja piin likiarvo, kaksi desimaalia riittää.  Tekniikan Maailmaan kirjoittava Osmo A Wiio opetteli yli sata desimaalia piin likiarvoon.  Ihan noin vain huvikseen.

Asteroidi

Aamun avaus

24.1.2001

Usein kerrotaan tieteistarinoita, joissa suuri asteroidi uhkaa törmätä maahan.  Silloin tiedemiehillä onkin kiire estää törmäys.   Ei niin outoa tarua, ettei jotain tottakin.

Asteroidit löydettiin kaksisataa vuotta sitten.  Vuosi sitten alettiin saada lähitietoa niistä.   Silloin ensimmäinen avaruusluotain NEAR saavutti lähellä maata kulkevan asteroidi Eroksen.  Luotain on nyt vuoden ajan kuvannut sitä ja mitannut infrapuna-, röntgen- ja gammaspektreillä.  Myös on kartoitettu Eroksen vetovoimaa ja magneettikenttää.  Luotain on käynyt lähimmillään runsaan kuuden kilometrin päässä asteroidin pinnasta.

Miksi on tärkeää tietää kaukana avaruudessa ajelehtivan murikan rakenne?

Näitä asteroideja arvellaan Marsin ja Jupiterin välillä kiertävän jopa miljoona kappaletta.  Noin 10 000 asteroidin rata on selvitetty.  Pari tuhatta yli kilometrin mittaista järkälettä on liukunut radalle, joka kulkee maan lähellä.  Mikään niistä, joiden rata tunnetaan, ei ole tulossa kohti, mutta monen reitti on vielä laskematta.

Jos maata uhkaavan asteroidin rata tunnetaan parikymmentä vuotta ennen laskettua törmäystä, sen rataa pystytään muuttamaan.  Asteroidit voivat olla löyhiä tai kiinteää ainetta tai vaikka pelkkiä hiekkasäkkejä.   Tätä varten asteroidin rakenne ja erityisesti sen massakeskipiste on tunnettava tarkasti.  Jos radan muuttajaksi tarkoitettu raketti osuu sivuun tästä keskipisteestä, asteroidi alkaa vain pyöriä vimmatusti muttei vaihda suuntaansa.   Jotta löytää massakeskipisteen, täytyy tuntea murikan sisuksen tiheysvaihtelut.  Asteroidin karkottajan on tiedettävä myös järkäleen lujuus, jottei sitä vahingossa hajotettaisi pirstaleiksi.  Maahan putoavilla palasilla on näet yhteensä saman verran energiaa kuin kokonaisella mötikällä  ja niistä seuraa yhtä suuri tuho. 

Eroksesta tiedetään nyt, että sen pinnalla on irtohiekkaa paikoin lähes sadan metrin syvyyteen.  Irtopinnan alla on sentään kova ja kiinteä sisus. 

NEAR-luotaimen lento opettaa meitä selvittämään asteroidimöhkäleen rakennetta.  Sen urakka loppuu nyt tämän vuoden helmikuussa.  Viimeiseksi tehtäväkseen luotain törmäytetään päin asteroidia ja näin saadaan viimeiset arvokkaat kuvat. 

 Synkkiä ennustuksia

 Aamun avaus 13.9.2000

”Etelä-Suomen teollisuuskeskusten yllä leijuu jatkuvasti ruskeanharmaa rikinkatkuinen pilvi, joka hälvenee vain voimakkaiden pohjoistuulten aikana.  Polttoaineiden lyijy-yhdisteet rikastuvat teiden varsille, minkä vuoksi valtaväylät on eristettävä 200 metrin suojavyöhykkeellä. Itämeri ja Etelä-Suomen sisävedet ovat pilaantuneet käyttökelvottomiksi, minkä takia kalastuksen ystävät saavat tyydyttää intohimoaan onkimalla sementtialtaan äärellä kirjolohia.” 

”Järkiperäinen tehometsätalous on vallannut Suomen aina Sodankylää ja Kittilää myöten.  Metsät ovat kadottaneet alkuperäisen leimansa, kun puistomaiset puupellot peittävät koko maan.  Satapäiset kurkiaurat katoavat Suomen taivaalta, kun Pohjolan suuret suot ojitetaan, lannoitetaan ja metsitetään.”

Näin ennustivat ympäristön tilaa nuoret tutkijat kolmekymmentä vuotta sitten kirjassa Suomi vuonna 2000.

Ennuste jatkuu:
”Alkuperäistä luontoa kaipaava samoilija tavoittaa keloutuneen hongan, salaman pirstoman haavan tai pelottavan synkän, tummanvihreän hämärän sävyttämän kuusikkoholviston vain muutamilla harvoilla säästetyillä aarnialueilla.”

”Alkuperäinen luonto katoaa vuoteen 2000 mennessä jokseenkin täydellisesti koko Metsä-Suomen ja Teollisuus-Suomen alueilta. Ainoastaan metsätaloudellisesti merkityksetön Lappi säästyy mullistuksilta, mutta sekään ei saa olla rauhassa, kun Kulttuuri-Suomen ihmismassat ryntäävät virkistäytymään tuntureiden hitaasti uusiutuvaan luontoon.”

En jatka enää.

Mitä vuoden 1970 jälkeen on sitten tapahtunut? Paljon hyvää:
Ilmanlaatu on suorastaan parantunut vuoden 1970 tilanteesta.  Tämä johtuu siitä, että kotimaisiin tehtaiden piippuihin on asennettu suodattimia ja sateiset ilmat, kuten tänä kesänä ovat pitäneet muutkin ilman epäpuhtaudet kurissa. 

Entä metsien ja vesien laatu? Ja eläinten ja kasvien selviytyminen?  Lapin luonto?  Näin huonosti kuin ennusteessa, ei asiat kuitenkaan ole, vai onko, vielä.

Mikä on tällaisten ennustuksien merkitys?  Vastaan itse:  Jos tällaisia ei tehtäisi, jos ei laskettaisi ja kuviteltaisi tilanteiden jatkumista eteenpäin, elämäntavasta johtuvia seurauksia ei ehkä ymmärrettäisi ja pakkoa käytänteiden muuttamiseen ei nähtäisi.  Hyvä esimerkki tästä on lyijyttömän bensiinin voittokulku: Vielä 80-luvulla pidettiin hömpötyksenä lyijyn poistamista auton polttoaineesta.  Nyt ei kuitenkaan kukaan enää aja lyijyllisellä bensiinillä ja muitakin haitallisia aineita poistetaan pakokaasusta katalysaattoreilla, vaikka tästä kaikesta on seurannut kustannuksia autoiluun.  Valitettavasti lyijyä korvannut aine on nyt osoittautunut myös vaaralliseksi ja polttoainetta olisi taas pikaisesti muutettava.

Mitä vastaavia synkkiä ennustuksia nyt on kuultavissa?  Itselleni tulee yhtenä mieleen kasvihuoneilmiön voimistuminen.  Onko nykymenosta tulevat seuraukset laskettu ja ennustettu riittävän pitkälle?  Onko ryhdytty elämäntavassa riittäviin muutoksiin synkän ennusteen kääntämiseksi onnelliseen lopputulokseen?

Siinäpä miettimistä!

Elämme ratkaisevia aikoja

Aamulla 17.11.2000

Huomenta!

Elämme mielenkiintoista aikaa.  Myrskyt lisääntyvät, tulvat lisääntyvät, talvella on kesä.  Tiedemiehet laskevat, ovat laskeneet jo kauan ja yhä parempia ennusteita tehden, mitä meille on tapahtumassa. 

Viimeisin Suomen Luonto-lehti ennustaa, että  Suomesta tulee seuraavan sadan vuoden aikana niin paljon lämpimämpi aivankuin siirtyisimme tuhat kilometriä etelämmäs.  Helsingin Sanomien viime sunnuntain artikkeli ennustaa tarkemmin:  On myös mahdollista, että Golf-virta pysähtyy.  Salpausselät, joista toisella nyt tässä istumme, syntyivät – näin siinä sanotaan - siksi, kun Golf-virta oli pysähtynyt.  Sen takia ilmasto viileni pariksi sadaksi vuodeksi ja jäätikön reuna pysähtyi paikalleen. Jos Golf-virta nyt pysähtyy kasvihuoneilmiön takia, Pohjolan talvet kylmenevät kymmenen astetta, Helsinki saa Utsjoen ilmaston ja Kuopiossa olisi  kuin nykyisessä Pohjois-Siperiassa.  Loputtomiin suomalaiset eivät joutuisi värjöttelemään. Kasvihuoneilmiön edetessä sen lämmittävä vaikutus korvaisi puuttuvan lämpimän Golf-virran ja meidänkin ilmasto jatkaisi lämpenemistä. 

Kävi niin tai näin, jonkinlainen siirtymäaika on menossa. 

Muutoksen nopeuteen voidaan vielä vaikuttaa.  Haagissa on tämän ja ensi viikon ajan 160 maata yrittämässä saada yhteisiä sääntöjä sille, millä kasvihuoneilmiön kehittyminen pysäytetään.

Pystyykö kokous sopimaan säännöistä, joilla tämä tehdään vai varovatko poliitikot hankaloittamasta kansalaisten elämää uusilla määräyksillä ja kehitys senkun jatkuu. Pahin uhkakuva on se, että kasvihuoneilmiö pääsee karkuun. – Lähin tällainen tapahtuma on Planeetta Venuksella.  Sillä on hiilidioksidikaasukehä ja menossa kasvihuoneilmiö. Sen pintalämpötila on nyt noin +500 astetta vuorokauden ajasta riippumatta ja nousee koko ajan. 

Elämme ratkaisevia aikoja.  Seurataan uutisia!  

Mikä on suurin luku, jonka voi vielä nimetä.

Aamunavaus

Hanne, miten pitkälle sinä osaat laskea, kysyi pieni veljenpoikani.  Hän esitteli ylpeänä laskutaitoaan platraamalla kirjan lehtiä ja laskemalla niitä.  Kysyipä poika pahan kysymyksen.  En osannut vastata.  Nyt oli viimeisessä Tieteen Kuvalehdessä pohdittu samaa asiaa.  Näin siinä:

Jos tarkastellaan 10: potensseja toisin sanoen tuhansia, miljoonia, miljardeja jne, suurimpia virallisia lukuja ovat triljoona, kvadriljoona ja kvintiljoona.  Eräiden lähteiden mukaan suurin virallisesti nimetty luku olisi kvintiljardi eli kymmenen potenssiin 33 – ykkönen ja 33 nollaa.

Vielä kvintiljardia suuremmillekin luvuille on annettu nimiä, mutta niitä on pidettävä epävirallisina.  Yhdysvaltalainen matemaatikko Edward Kasner nimesi vuonna 1938 luvun googol, joka on 10 potenssiin sata, ykkönen ja sata nollaa.  Googol-nimeä ehdotti Kasnerin kahdeksanvuotias sisarenpoika.  Lukua voi verrata siihen, että atomien rakennehiukkasten, alkeishiukkasten määräksi maailmankaikkeudessa on arvioitu noin kymmenen potenssiin 80.

Kun Kasnerin kollega kuuli googolista, hän keksi vielä mielikuvituksellisemman luvun: kymmenen potenssiin googol.  Tämän nimeksi annettiin googoplex.  Sitä suurempaa, edes leikillään nimettyä lukua ei tunneta.  Tämäkin on niin suuri, että se ylittää inhimillisen ymmärryksen.  Jos luku pitäisi tulostaa tavallisella tulostimella  paperille, aikaa kuluisi kymmenen potenssiin 85 vuotta, koko maailmankaikkeuden ikä on hiukan yli kymmenen potenssiin kymmenen vuotta.  Eli tuosta luvusta ei voi saada koskaan mustaa valkoiselle.

Hyvää päivän jatkoa