Yhteystiedot

Keskustanaisten Lohjan osasto
Suitiantie 994
08500 Lohja
0505924950

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Lehtikirjoituksia ja kannanottoja

Lohjan keskustan kaavasta joutui jätämään muistutukset 16.11. mennessä.  Tuon jätin.  Lähdinkin muistutuksessani nyt heti siitä, mitä maankäyttö- ja rakennuslaki sanoo kaavoista.  Mielipiteillä ei ole ollut ainakaan Lohjalla vaikutusta.  Aion testata asiaa sitten oikeusasteissa, jos kaava ei tästä kehity toivomaani suuntaan.

Muistutus Keskustan osayleiskaavaehdotuksesta

 

’Maankäyttö- ja rakennuslaki 39 § määrittelee hyvin kaavan sisältövaatimukset (Kaavaselostuksen s. 5).  Tarkastelen nyt tässä kohta kohdalta, miten tämä kaavaehdotus vastaa lain vaatimuksiin.

”Ekologinen kestävyys”

Meillä on edessämme valtava sopeutuminen ilmaston muutoksen tuomiin ongelmiin, joita ihmisen ylettömät hiilidioksidipäästöt ovat aiheuttaneet.  Rakentamisessa ja asumisessa on näihin muutoksiin varauduttava,  mutta myös  ponnisteltava muutoksen hidastamiseksi. 

Tärkeimmät asumisen aiheuttamat hiilipäästöt syntyvät rakentamis- ja lämmitystavasta.  Tässä kaavassa esitetyt uudisrakentamiset ovat yhä valtaosin betonirakentamista.   Ne eivät saa enää olla!  Sementin valmistus vastaa 7-8 prosentista ihmisen tuottamista hiilipäästöistä.  Tämä on neljä kertaa lentoliikenteen hiilipäästöjä enemmän. (Risto Isomäki 2012) Puu rakennusmateriaalina sen sijaan pitää itsessään siihen sitoutuneen hiilen poissa hiilen kierrosta.   (Puun poltto lämmityksessä kierrättää ilmankehän hiiltä, on ”hiilineutraali.)  Kaavan pitää osoittaa kaikki uusi rakentaminen puurakentamisena!  Jollei se ole mahdollista, ei rakenneta. 

Lämmitystapa on valtaosin tämän kaavan alueella kaukolämpö.  Sen ekologisuus riippuu sitten sen tuotantotavasta.  Maakaasu tulee olemaan sen tärkeä elementti.  Kokonaan uusiutuvaan energiaan lienee mahdotonta Lohjan olosuhteissa päästä. Harmillisempaa on, että myös omatoiminen puulla lämmittäminen tullaan pian kieltämään kaavaehdotuksen alueella.  Näin tiheällä asumisella ei voi välttää pientalon savukaasujen valumista lähimpiin asuinpihoihin.  Myös saunojen sähkölämmitys  on jo nyt erittäin suuri rasite sähköntuotantokapasiteetille.  Kylmien säiden aikana on jouduttu vetoamaan ihmisiin, etteivät he laittaisi kiukaitaan päälle kaikki samaan aikaan perjantai-iltana.  Ei myöskään saunan lämmitys puulla tule enää pitkään onnistumaan kaavaehdotuksen alueella

Johtopäätös:  Ihmisiä ei pidä kasata lisää asumaan Lohjan jo muutoinkin tiheään taajamaan vaan kaavoittaa väljempää haja-asutuksenomaista rakentamista taajaman ympärille.  

Kolmas ilmastonmuutokseenkin liittyvä seikka on ruuan tuotannon turvaaminen vaikeutuvissa olosuhteissa.  Yhtään peltoa ei pidä ottaa enää asuinkäyttöön!  Tämän kaavan alueella olevassa pellossa on kyse vielä valtakunnallisesti arvokkaasta kulttuurimaisemasta, joten sen jättäminen rakentamisen ulkopuolelle ei ole yhtään vaikeaa.

”Mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen … tarkoituksenomaiseen järjestämiseen luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla.”

Rautatieaseman sijainti on erittäin epäonnistunut!   Lohja on laaja kaupunki, alun perin nauhakaupunki ja nyt leventymässä kauas pohjoiseen.  KOKO Lohjan on voitava sujuvasti käyttää raideliikennettä, kun/ jos se joskus saadaan Lohjalle asti.  Silloin rata-asemalle on osoitettava riittävän väljä paikka, johon voi ohjata ympäristön liikaa häiriintymättä KAIKILTA suunnilta tuleva linja-autoliikenne.  Silti sen ympärillä tulee olla erittäin paljon liityntäpysäköintitilaa niin henkilöautoille kuin polkupyörillekin.  Joka tapauksessa hyvin harva työssäkäyvä voisi asua kävelymatkan etäisyydellä asemalta.  Täytyy muistaa, että kerrostalot ovat etupäässä eläkeikäisten suosiossa, työssäkäyvät perheelliset asuvat  mieluummin omakotitaloissa.  Asemalle on osoitettava kaavassa paikka jonnekin nykyisen Hanko-Hyvinkää –radan varrelle!

HYVÄÄ KAAVAEHDOTUKSESSA ON YDINKESKUSTAN HITAAN AUTOLIIKENTEEN ALUE!  Liikenneympyrät ovat oiva vaihtoehto liikennevaloille, jotka aiheuttavat erittäin paljon turhaa häkäpäästöä erityisesti hiljaisemman liikenteen aikaan.  LIIKENNEYMPYRÄ TULISI LAITTAA MYÖS SUURLOHJANKADUN JA LAURINKADUN  RISTEYKSEEN, jossa on ennen ollut liikenteenjakaja, jota sanottiin liikenneympyräksi.  Silloin myös siinä liikenne  toimisi joka suuntaan ilman turhia seisomisia.

Hitaan liikenteen alueen todelliseksi hidastamiseksi tulee laittaa jalankulkijoiden turvaksi korotuksia aivan kuin Sokoksen takana jo on.  Jos liikenne saadaan matamaan hitaasti ja tasaisesti, voi sinne sekaan mennä myös pyöräilemään ja erityisten pyöräkaistojen tarve vähentyy.  – Nykyinen jalankulkijoiden seassa pyöräileminen on vaarallista.

Kokonaan kävelijöille varattu keskusta lienee näillä järjestelyillä turhaa.

”mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön.”

Tässä kaavaehdotuksessa ollaan muuttamassa joitakin pientalokatuja kerrostalokaduiksi.  Taas kysyn, voidaanko ne sitten toteuttaa puurakentamisina!  Mutta ennen kaikkea ihmisten turvallinen ja tasapainoinen elinympäristö tuon muutoksen myötä häiriintyy.  Ensin jätetään taloja huoltamatta, kun ne kuitenkin ovat kaavan vastaisia ja sitten vähitellen puretaan sieltä ja puretaan täältä kadun varrelta.  Ei vastaa laadukasta kaupunkielämää!   Kaupunkikuvan muuttaminen ei pidä perustua siihen, että ihmisiä halutaan asuttaa lisää päällekkäin!  Vertaa kohtaan ”ekologinen kestävyys”.

”Elinkeinoelämän toimintaedellytykset” 

Lohjalla on erittäin paljon tyhjää liiketilaa aivan ydinkeskustassa.  Haastattelemalla yrittäjiä ja seuraamalla tilannetta, on tullut selväksi, että eräs aiheuttaja on ollut ison Prisma-tavaratalon rakentuminen ydinkeskustaan.  Sitä kaavoitettaessa perusteluina oli ydinkeskustan kaikenlaisen kauppatoiminnan vilkastuminen.  Aivan päinvastoin on tapahtunut.  Vanhoja perinteisiä liikkeitä on siirtynyt syrjemmäs tai lopettanut kokonaan.  Uusia on tullut ja lopettanut aivan nauhana.  Vakaata hyvinvointia ei pienliikkeille ole enää tullut. 

Taas perustellaan uusien suurliikkeiden tuontia ahtaalle keskusta-alueelle kaupallisen toiminnan yleisellä vilkastumisella.  Ei pitänyt Prisman kohdalla paikkaansa, ei pidä vastakaan!

”Rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen.”

Rakennetun ympäristön tärkeitä kohteita tämän kaavan alueella ovat  koko n.s. kulttuurilohjan alue kirkon ympäristössä, ”sokeripala” torin laidalla, keksitehdasrakennus, n.s. Seppälän talo nahkurintorin laidalla ja Porla. 

Jos tämä kaava saa toteutua, ”kulttuurilohja” menettää paljon kulttuuristaan!  Vanhan historiallisen hautausmaan viereen tulisi vilkkain liikennekeskittymä ja kulttuurimaisemaan Iso-Pappilan ja Moision pelloille tulisi rakennuksia. Kulttuuri … culture … agriculture.  PELTO on keskeinen elementti ”kulttuurilohjan” kulttuurimaisemaa. 

Sokeripala, keksitehtaan rakennus ja ”Seppälän talo” ovat harvoja vanhoja rakennuksia uuden rakennuskannan keskellä.  Jos torin laitaan on rakennettava, se on ensinnäkin tehtävä puusta ja sen voi toteuttaa hävittämättä ”sokeripalaa”.  Keksitehtaan rakennukselle ei juuri nyt vielä ole keksitty sille sopivaa käyttöä.  Mutta on vain ajan kysymys, että tilanne selviää.  Kärsivällisyyttä!  Joka tapauksessa sitä ei pidä purkaa pelkän kerrostalorakentamisen vuoksi.  Toistan taas:  ihmisiä ei pidä ylen määrin laittaa asumaan päällekkäin.   Itsellään toimeen tulevat vanhukset olemme jo lähes asuttaneet kerrostaloihin.  Kerrostaloasumista on mahdollista vielä toteuttaa liikerakennuksien yläkertaan, jos joku nyt matala liikennerakennus on pakko uusia. 

Laurinkadulta aina Nahkurintorille ulottuva rakennus EI OLLENKAAN sovellu kaupunkikuvaan!  Laurinkadulla on kirkolta siihen asti viehkeitä oikeiden kaupunkitalojen näköisiä rakennuksia.  Tämä rikkoo kokonaisuuden ja hävittää vielä Nahkurintorin ja ahdistaa sen laidalla olevan ”Sappälän talon” kummalliseen koloon.

Nahkurintori on kaupungin toimivuuden kannalta tärkeä.  Keskellä taajamaa täytyy olla aukiota, joissa voi tapahtua jotain.  Nahkurintoria käytetään esimerkiksi markkinoiden aikaan tivolin alustana.

Porla on rakennettu kalanviljelylaitokseksi noin sata vuotta sitten.  Sen kohdalla pystytään vaalimaan rakennettua ympäristöä, maisemaa ja luonnonarvoja.  Onneksi tämä kaava ei ole vaatimassa enää sen alueelle asuinrakentamista.

”Virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.”

Virkistysalueiden tulee sijaita niin lähellä asukkaita, että pelkkä oven aukaisu antaa jo mahdollisuuden luonnon kokemiseen ja ulkoiluun.  Kaupunkia ei pidä rakentaa niin, että päästäkseen virkistäytymään, on ensin ajettava henkilöautolla jonnekin.  Lohjalla tähän lähiluontoon on vielä edellytyksiä.  Museon ympäristön rakentuminen olisi tähän paha takaisku.  Näitä asutuksen keskellä olevia peltoja ovat asukkaat käyttäneet erityisesti talvisaikaan kaikenlaiseen talviliikkumiseen ja tapahtumien alustana.  Pitkän päälle noita peltoja voisi käyttää myös kaupunkilaisten iloksi kesällä kasvattamalla niillä kaikille vapaasti hyödynnettäväksi auringonkukkia, herneitä jne.  Mahdollisuuksia on paljon.  Aluetta ei saa tukkia!  Jos nyt aletaan vähän rakentaa alareunasta ja järven puolelta, sitten seuraavassa kaavassa lisätään taas hiukan.  KOKO JÄLJELLÄ OLEVA PELTO PITÄÄ SÄILYTTÄÄ TULEVILLE POLVILLE!  Ilmaston muutos etenee.  Emme voi tietää, milloin tämäkin lähiruuan tuotantoalue on kullan kallis.

Toivon yllä esittämieni asioiden tulevan huomioiduksi nyt, kun kaavaa tarkastellaan uudelleen muistutusten pohjalta.  Useimmat esittämäni muutokset kaavaluonnokseen perustuvat suoraan maankäyttö- ja rakennuslain pykälään 39§.

 

Lohjalla 14.11.2012

 

___________________________________________________________

Hannele Ilomäki-Piirilä

            

Keskustan äänenkannattajaan Suomenmaa -lehteen lähetin tuon kirjoituksen. Se julkaistiin 20.11.  Kävin sitten myös Keskustan Uudenmaan piirikokouksessa puhumassa asiasta 22.11.

Siitä asumisen vapaudesta!

Kiitos Juha Kuisma kirjastasi Asumisen vapaus!  Kuvaamasi tilanne oikein huipentuu Lohjalla, eli haja-asutusalueiden rokottaminen hyvin lähelläkin taajamia ja sen vastaparina kaupungin keskustan historiaa ja kulttuurimaisemaa tuhoava tiivistäminen.  Asialla on kaupunki itse, mutta mitä suurimmassa määrin paikallinen Uudenmaan ELY-keskus.  ELY-keskus ohjaa kaupungin kaavoitusta ja itse sitten täydentää tuhon kieltämällä jokaisen yrityksen rakentaa kaupungin taajamien ympärille.  Siis se valittaa jokaisesta suunnittelutarveratkaisusta, joka on läpäissyt kaupungin seulan.

Yksityisille ihmisille on aiheutunut tästä omaisuuden menetystä, henkistä ahdistusta ja stressiä.  Joissain tapauksissa ELYn päätös on saatu kumottua ja asia saatu päätökseen niin, ettei Elyllä ole enää valituslupaa.  Mutta vain joissain ja se on erittäin raskasta.

Annan yhden esimerkin mielettömimmästä päästä:  Perhe haki lupaa rakentaa väljälle pihalleen omille vanhuksilleen 60 neliön asuntoa.  ELY-keskus kielsi.  ”Ei enää uusia asuinrakennuksia.”  Ihmiset valittivat Helsingin hallinto-oikeuteen ELYn päätöksestä ja tämä hylkäsi ELYn valituksen.  – Tässäkin oli jo kulunut kallisarvoista aikaa ja vanhat ihmiset eivät odota. -  Uskomatonta oli, että ELY-keskus ei jättänyt näin mitätöntä asiaa silleen vaan kehtasi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen - ja voitti!  Siis ihmiset eivät voi koskaan rakentaa pihaan vanhusten asuntoa ja joutuivat  maksamaan oikeudenkäyntikulut rakentamisen yrityksestä.  ELY-keskuksen selitys kaupungille oli, että sitten vastaavanlaisia lupia joutuisi antamaan kaikille.  – Mikä olikaan viime kunnallisvaalien tärkein asia, ehkä kuntarakenteen jälkeen: Vanhusten hyvä hoito!

Valtion oikea käsi ei todellakaan tiedä, mitä vasen tekee.

Tämä oli lohjalaisen vanhustenhoidon kannalta tökerö lopputulos.  Paljon muita  inhimillisesti sekä ympäristön kannalta tökeröitä lopputuloksia voisin kertoa lisää.

Kuten kirjassasi osoitat, jäljet johtavat luultavasti ympäristöministeriöön ja takana on sellainen vihreä ajattelu, että erityisesti haja-asutusalueen ihmiset lisäävät ilmakehän hiilikuormaa paljolla autoajelullaan.  - Tuossa vanhusten asuntojen tapauksessa automatkat olisivat kyllä vähentyneet!

Olet osoittanut asian olevan aivan päinvastoin.  Maalla ainoastaan on mahdollista tarpeeksi pieni hiilijalanjälki!  Se asia pitäisi saada lyödyksi läpi julkiseen tietoisuuteen.

Ketä meillä on ympäristöministeriössä?  Hannele Pokka, tiedän.  Hän on nyt aivan kiinni Talvivaara-asiassa.  Ketä muita?  Meidän olisi saatava kokoon vakava keskustelu asiasta.  Ihmisiä keskusteluun mukaan aivan sieltä yläportaalta asti.  Me olemme valmiit kertomaan, millaista jälkeä tällainen politiikka täällä paikallisesti jättää. 

Antakaa hyviä ehdotuksia edetä!           

Hannele Ilomäki-Piirilä , Lohjan kaupunginvaltuuston keskustalainen varajäsen, hannele.ilomäkipiirila@gmail.com

 

 


Heti vaalein jälkeen tuli lehteen isosti, miten harjupohjaveden suolapitoisuus on alkanut nousta sitten moottoritien valmistumisen.  Iiro koppinen jo toistamiseen kielsi maantiesuolan käytön pohjavesialueella. Ja sai saman tylyn vstauksen, ei voida lopettaa muutoin menetetään ihmishenkiä.  Minusta tässä on kyse meidän omasta "Talvivaarasta" ja laitoin tuon leteen:

Nyt on pohjaveden suojelulla kiire

Olen samaa mieltä Harri Mustosen kanssa (LU 31.10. ), että pohjaveden suojelulle on tehtävä nopeasti jotain.  Jos nyt on mitattavissa moottoritiestä johtuvia suolalisiä kaivovesissä, paljon enemmän suolaa on vielä matkalla pohjaveteen.  Vedet tulevat suolaantumaan lisää, vaikka moottoritien liikenne pysäytettäisiin nyt.  Ja se on pysäytettävä niin pitkäksi aikaa, että suojaukset on kunnossa!

Yksityisten ihmisten elämää rajoitetaan monin tavoin pohjavesialueilla.  Jos kerran tien suolausta ei pystytä lopettamaan, tielle kertyneet sadevedet on ohjattava pohjavesialueiden ulkopuolelle.  Nykyinen yritelmä on pelkkää pelleilyä.  Olin katsomassa juuri ennen vaaleja Lehmijärven imeytyskenttää.  Muutamalla kaislalla pitäisi puhdistua autotiellä käynyt vesi!  Jo alun perinkin se oli aivan huuhaata.  Kasvit syövät ravinteitä vedestä, mutta niitä autotie ei tuota. Jäänestosuola ja bensiinin lisäaine mm liukenevat veteen ja jatkavat matkaa pohjaveteen. 

Kummallisuus on myös Suitiantien päässä.   Radan jälkeen vasemmalla on laskeutusallas, johon johdetaan tielle sataneet vedet.  Luultavasti sen pinnalta ehditään keräämään tielle joutunut öljy, mutta veteen liuenneita aineita se ei erottele.  Vesi päästetään sellaisenaan hiekkamaastoon.  Noin kilometri paikasta alas Siuntioon päin on kaupungin pohjavedenottamo. 

Vaaleissa monet lupasivat laittaa Lohjan asiat kuntoon, jos tulevat valituiksi.  Tässä on nyt yksi asia, josta voitte aloittaa!

Terveisin Hannele Ilomäki-Piirilä, varavaltuutettu, Munkkaa


Sain kuulla, että kirjoitan liian vaikeasti.  Yritin sitten vielä sanoa sanottavani selkeämmin ja lähetin tämän länsi-Uusimaahan.  Julkaistiin jotain aikaa ennen vaaleja.

Älkäämme tiivistäkö Lohjaa pilalle!

Pari asiaa kertaan:  Asutuksen tiivistäminen ei tuo ekologista hyötyä!  Keväinen Aalto-yliopiston väitöstutkimus, johon aikaisemmin viittasin,  saa tukea myös vasta ilmestyneeltä pamfletilta ”Asumisen vapaus”.  Eräs sen kirjoittajista on ilmastoguru Risto Isomäki.  Väitöskirjan tutkimusten lopputuloksena oli toteamus, että hiilijalanjälki ei riippunut asuinpaikasta, vaan se riippui ihmisten elämäntavasta.  Isomäen johtopäätökset vievät pidemmälle:  Vain maalla asuen ihminen pystyy tarpeeksi pieneen hiilijalanjälkeen.  Hän myös ennustaa, että haja-asutuksen ihmiset saavat vielä kantaakseen taajamienkin syntejä.

Lohjalle tulevan rautatien väitetään vaativan keskustan tiivistämistä – ja aseman hautausmaan viereen.  Espoon Histan asuinalueen rakentuminen tyssääntyi, kun sinne ei ole rataa.  Tämä tapahtuma luo nyt suuria paineita kaupunkiradan aloittamiselle.  Kun se tulee Histaan, vaatii Vihti sen Nummelaan. Henkilöliikenteen on silloin hyvin luontevaa jatkaa Lohjalle olemassa olevaa rataa myöten. - Ja toivottavasti myös edemmäs Karjaalle ja Hankoon. 

On aivan tyhmää kuvitella, että rautatie tulisi Lohjalle siksi, että Lohjan keskustaa tiivistetään.  Kun juna tulee, se kulkee silloin sinne, minne sen on luontevaa kulkea, Virkkalaan.   Sekin ajatus, että juna olisi erityisesti jalan kulkeville ihmisille, tuntuu absurdilta.  Keskustan kerrostaloja valtaavat ikäihmiset.  Heillä ei ole tarvetta päivittäiseen työmatkaliikenteeseen, mihin suuntaan se sitten olisikaan.  Juna-asema on rakennettava riittävin liityntäpysäköinnein ja tiheän syöttöliikenteen ääreen kaikkien käyttöön.  Siitä saa sitten potkua bussivuorotkin, jotka kuljettavat nyt vain lähes pelkästään harjun suunnassa.

Kävin juuri Lieviöllä ja siellä olisi kova tarve edes jonkinlaiseen päivittäiseen asiointiliikenteeseen Lohjan keskustaan.  Ei olisi yhtään pahitteeksi bussiliikenteen kannattavuudelle, jos sen reittien varrella olisi uusia asukkaita, hajallaan asuenkin.  Annetaan ihmisten rakentaa!

Palaan vielä toiseen asiaan:  Jokainen nyt valtuustoon pyrkivä ilmoittaa vanhusten hyvän hoidon olevan tärkeää.  Tässä niin kuin monessa muussakaan asiassa ei samalla ilmoiteta, miten tuo hyvä asia rahoitetaan.  Vanhusten hoidolle olisi aivan luontevaa sallia ihmisille ottaa vastuu läheisistä omaisistaan.  Tässä viittaan vielä lohjalaiseen tapaukseen, jossa perhe ei saanut tehdä pientä 60 neliön asuntoa vanhuksilleen omaan avaraan pihaan.  ELY-keskus tyssäsi sen hajarakentamisen lisääntymisenä.  Silloin täytyisi antaa samanlainen lupa muillekin.  Käsittämätöntä! Tämä vasta voisi oleellisesti keventää yhteiskunnan rahoituspainetta.

Lohjan keskustan kaava on nyt nähtävänä mahdollisia muistutuksia varten, kuten arkkitehdit Hasu ja Kuittinen jo kirjoittivat LU 22.10.  Toivottavasti nykyinen valtuusto jättää edes tämän kaavan päätettäväksi uudelle valtuustolle. Hosumalla ei hyvää saa!

Hannele Ilomäki-Piirilä, Suomen Keskustan ehdokas valtuustovaaleissa

Olen ollut aivan kauhuissani siitä tavasta, millä kaavoitusta Lohjalla tehdään.  Selvä tendenssi on ollut vähentää maaseudun uudisrakentamista ja pyrkimys keskittää ihmisiä ahtaasti pienille alueille.  Lisäksi kavoitus on hoidettu kirjoituspöydän takaa käymättä paikan päällä saatikka puhumalla paikallisten ihmisten kanssa. Ihmisille on jäänyt ainoastaan reagoiminen silloin, kun kaava on ollut virallisesti nähtävänä.  Milloin on ehditty huomata, milloin ei.  Tästä valtuuston 10.10. hyväksymästä kaavasta varoitin lehdessä ihmisiä muistutusvaiheessa ja kehoitin menemään katsomaan, mitä se omalla kohdalla merkitsee.

Tuon alla olevan kirjoituksen lähetin Länsi-Uusimaa -lehdelle saatteena, että se on sydänverellä kirjoitettu.

Julkaistiin 17.10. Länsi.uusimaassa

Perusteetonta kaavoitusta!

Ai että sellaisen kaavan valtuusto 10.10 sitten hyväksyi!  Enää puuttuu, että Pappilan pelto saadaan vahvistettua kerrostaloille ja tiiviille pienrakentamiselle. – Tässä se on vielä valkoista rasteria.

Kuva alkaa olla kirkas.  Noin kilometrin säteellä kirkosta tulee olla hyvin tiivistä, mieluummin kerrostaloasumista ja sen ympärillä vihreää virkistysaluetta noille tiiviisti asuville ihmisille. 

Valtuusto hyväksyi hyvän alun tälle suunnitelmalle.  Paljon omakotialueita  tuon yhden kilometrin takaa saatiin väritettyä vihreällä, vain maa- ja metsätalouskäyttöön.  Onko kaupunki alkanut suosia maanviljelijöitä takaamalla heille viljelysmaata?  Ei suinkaan. Lähimmän toimivan maatilan pelto väritettiin suoraan sinisellä virkistysalueeksi. 

Tällä kaavalla saatiin viimeisteltyä se, mitä ELY-keskus on yksikseen harjoittanut jo vuosia: ampunut alas jokaisen keskustan lähialueelle yritetyn rakennushankkeen.  Nyt sillä on siihen kaupunginvaltuuston tuki.

Siis ihan oikeasti tämä taajamaosayleiskaava väritti pois uudisrakentamisen käytöstä omakotialueita, joilla ei asu yhtään maanviljelijää, kuten esim. Takakulman. Kaavalla estetään muodostumasta potentiaalisia kyliä poistamalla rakennuspaikkoja sellaisista kuten esim. Veijola. Siitä ei saanut ”muodostua kylää”.  Yleisiä kuntopolkuja vedeltiin pihojen läpi ja uima-altaiden ympäri.  Onneksi osa ihmisistä havahtui ja sai niitä siirretyksi kauemmaksi. Valtuusto ei olisi huomannut mitään.  Ei sitäkään, kun kaavassa oli väritetty näkymättömiin puolen hehtaarin yksityinen lintujärvi ja piirretty sen yli kuntopolku.  -Toivottavasti omistajat saivat sovittua kaupungin kanssa, miten sen kanssa tehdään.  Soitin näille toispaikkakuntalaisille.

Tämä superkeskittämispolitiikka ei ole suinkaan Lohjalla keksitty.  Siinä on tehty tiivistä yhteistyötä Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa.  Ja sillä taas on takana  kuningasajatus haja-asutusalueen suuremmasta hiilijalanjäljestä, jota pitää vastustaa.  Ei auta vaikka Aalto-yliopistossa keväällä valmistunut väitöskirja kumosi tämän luulon. 

Ympäristöyhdistyksen vaalipaneelissa Vihreiden Jarmo Pasanen esitti huolen, että tuo väitöskirja oli huonosti perusteltu.  Vihreillä onkin ollut kovasti päänkivistystä, miten tuon väitöskirjan tuloksen selittää.  Nyt olen saanut tietooni, että ELY-keskuksella ja Ympäristöministeriöllä, joka on sitten taas ELY-keskuksen takana, on ollut vain raportteja, johon he nojasivat tähän manööveriin ryhtyessään.  Ja raporteissa oli oikeasti heikkouksia.  Mm. itse rakentamisen hiilijalanjälki. Aika vähän vielä rakennetaan puukerrostaloja kun taas pientalot ovat pääosin puurakenteisia.  Puulla rakennusmateriaalina on selvä ilmastonmuutosta hillitsevä vaikutus, ne sitovat hiiltä itseensä koko käyttöiän.  Ja kuinka kauan voi missään taajaman asunnossa polttaa puuta?  Ne pienhiukkaset…

Toivon, että nyt valittava uusi valtuusto on rohkea ja eteenpäin katsova.  Tämä kaava pitää katsoa uudelleen aivan perusteitaan myöten.  Siinä on paljon monenlaista ihmisten oikeuksien polkemista.

Totuus järkevästä asumisesta on aivan toinen, mitä on virallinen politiikka parhaillaan.

Hannele Ilomäki-Piirilä, Munkkaan asuja 

            

Olen mieheni työn vuoksi voinut seurata ELY-keskuksen vaikutusta Lohjalla rakentamiseen.  Useasta tapauksesta olen ylen tuohtunut.  Tässä eräs, josta mielipiteeni julkaistiin Länsi-uusimaa -lehdessä.

"Tapahtui Lohjalla

Toivottavaa on, että ikäihmisistä huolehtivat mahdollisimman pitkään myös heidän omaisensa.  Se on inhimillisesti parasta sekä säästää yhteiskunnan varoja.

Nykyasunnot hyvin harvoin sallivat usean sukupolven yhteisasumista.  Lohjalla perhe halusi rakentaa omille vanhuksilleen asunnon pihaan.  Kaupungilla ei ollut todellakaan mitään sitä vastaan, lupa heltisi.  Mutta ELY-keskus valitti päätöksestä. Myös perhe valitti tästä päätöksestä ja voitti Helsingin hallinto-oikeudessa.  Seurasin tilannetta sivusta ja olin harmissani: ELY-keskus aiheutti viivästystä ja vanha ihminen ei odota. 

Mutta tarina ei loppunut tähän.  Uskomatonta oli, että ELY-keskus valitti edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja tällä kertaa ELYn valitus menikin läpi:  Perhe ei saa rakentaa ja siitä päätöksestä ei enää voi valittaa.

Joskus tuntuu, että valtiolla oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee.  Samalla, kun toivotaan omaisten ottavan enemmän vastuuta vanhuksistaan, se voidaan hallinnollisesti myös estää.   Samalla, kun halutaan vähentää oman auton käytön pakkoa, tällä tavalla lisättiin sitä.  Ikäihmisestä ei voi huolehtia julkisten aikataulujen mukaan.  Siitä on itselläni omakohtainen kokemus.  Auttamaan lähtö voi tulla äkkiä ja mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Haluaisin yleensäkin lisätä keskustelua nykyisestä asutuspolitiikasta.   Pöhköjä esimerkkejä minulla riittää.  Tämä on myös syy, miksi en voi olla politiikassa Vihreiden kannattaja.  Puolueenani on ja pysyy Keskusta.

Hannele Ilomäki-Piirilä"

Tämän mielipiteen kirjoitin länsi-Uusimaa -lehteä varten.  En ole vieläkään nähnyt tarpeelliseksi lähettää sitä, mutta julkaisen kuitenkin tässä.

 

"Eu-kriisi

Kirjoitan tämän kerran EU-kriisistä, jotta sitten voisin kirjoitella vain  kuntavaaleihin liittyvistä asioista.   Näin toivon muidenkin ehdokkaiden tekevän siis kuntavaalien edellä, keskittyvän uuden suuren Lohjan asioihin.

Suomen 90-luvun lama syntyi, kun Neuvostoliitto romahti ja menetimme tärkeän kauppakumppanimme.  Nyt Etelä-Euroopan maat ovat menettäneet Arabimaiden kriisien vuoksi monia tärkeitä kauppakumppaneita ja jälki on vastaava. 

Meidät nosti Nokian yllättävä menestyminen.  Nyt onneksemme meitä kannattelee uudelleen elpynyt itäisen naapurimaan kauppa. 

Kreikalle, Espanjalle, Italialle ja Portugalille toivoisin pikaista omaa nokiaa.  Muutoin niiden on odotettava sinänsä vauraiden arabimaiden rauhoittumista.  Me olemme EU-maiden kanssa samassa veneessä, joka heiluu, maksamme sitten kassasta ongelmamaille tukea vai vain kaatuneiden omien vientiyritysten henkilökunnille työttömyyskorvauksia. Maksamista meille tulee, vaikka irrottautuisimme EUsta ja eurosta. 

Toivon hallitukselle työrauhaa yrittää selvittää sotkua.  Toivon tätä niin Perussuomalaisilta kuin omalta puolueeltani Suomen Keskustaltakin.  Ja hallituspuolueille toivon, etteivät nyt panikoituisi.

Jotain pysyvää hyvää  tulee olemaan Etelä-Euroopan maille tästä lamasta.  Niiden yhteiskunnissa on käsittämätöntä korruptiota ja muutakin outoa, jota joutuvat nyt perkaamaan.  Tämän prässin jälkeen siellä on toivottavasti terveempiä yhteiskuntia. 

Meillä on monia omia asioita keskusteltavana.  Keskitytään niihin.

Hannell Ilomäki-Piirilä

Keskustan kunnallisvaaliehdokas"

Lähetin mielipiteeni ympäristölautakunnalle elokuussa 2012.  Juuri en ehtinyt laittaa tekniselle lautakunnalle, aika umpeutui pienen sekaannuksen vuoksi.  Lähetin sitten teknislle lautakunnalle viestin länsi-Uusimaa -lehden kautta.  Myös soittelin joillekin lautakunnan jäsenille.  Ainakin aiheutin keskustelua ja myös vaativat, että yrittäjille pitää taata sujuva kulku yhä Hanko-Hyvinkää -tielle.

Tässä:

 

Mielipide kaupunginosien 9. Ojamo, 10. Ojamonkangas, 13. Gunnarla ja 20.Maksjoki asemakaavan muuttamisesta .  Muutos koskee 19.4.2012 päivättyä asemakaavakarttaa.

 

Tynninharjulle entiselle valtatie 25:lle on periaatteessa syytä rakentaa eritasoliittymä.  Tämä täytyy tehdä liikaa turmelematta harjua ja alueen elinkeinoja haittaamatta.

Tämä kaavamuutos on tullut vireille siitä syystä, että liikennealuetta ollaan leventämässä harjulle niin paljon, että kaava ei enää sitä ilman muutosta salli.

Kyseenalaistan tuon A-Insinöörien tekemän tiesuunnitelman.  Se on aivan liian laaja tunkeutuessaan harjumaastoon.  Aivan sama Lohjaa ohittava liikenne kulkee myös kaupungin keskustan kohdalla Suurlohjankadun päässä.  Silti sille ei ole tarvinnut raivata tilaa pitkin metsiä.  Päin vastoin pienimmillä kääntymissäteillä saadaan isommalta tieltä kääntyvä liikenne paremmin hidastumaan alemman tason tien nopeuteen.  Suurlohjankadun liittymässä Helsingin suunnasta tulevat pääsevät nyt sujuvasti sisään Suurlohjankadulle ja kaupungille.  Siitä seuraakin kulun hiljentämisen vaikeus, vauhtisokeus, ja yritys nopeuden valo-ohjaukseen.

Esitän, että tätä asemakaavan muutosta ei tässä vielä hyväksytä.   Myös tiejärjestelyt on harkittava uudelleen:

a)  Kaavamuutoksella ei ole juuri nyt mitään kiirettä.  Päätöstä rakentamisesta ei ole eikä hankkeelle ole rahoitusta tiedossa.

b) Tämän luokan tiesuunnitelma tulee tehdä kaikki alueen käyttäjät huomioiden, niin yritykset kuin alueen virkistysliikkujatkin.  Turhan laajasti ei pidä tiealuetta levittää arvokkaaseen Lohjan harjumaastoon.  Se vaikeuttaa pohjaveden suojelemistakin.

Lohjalla 19.8.2012

______________________________________________________

Hannele Ilomäki-Piirilä"

Näin potkin teknistä lautakuntaa Länsi-uusimaassa:

"Tynninharjun liittymä

Tynninharjun eritasoliittymä on tulossa teknisen lautakunnan käsittelyyn syyskuun aikana.

Taas heräsi minussa ympäristöihminen:   Lohjalle tarvitaan toki ja ollaan suunnittelemassa eritasoliittymää Tynninharjulle.  Mutta miksi sitä täytyy rakentaa pitkin metsiä?  Koko liittymäalue olisi luokkaa 200 metriä leveä.  Hangon suunnan sisääntulo koukkaa raviradan kaviouran kautta.  Puustoa jää kiemuroiden sisään, ihmisten ulkoilualuetta ja pohjaveden suojana olevaa puhdasta harjumetsää. 

Mitä laajempi suojeltava alue on, sitä vaikeampi on suojelussa onnistua.

Toinen näkökohta:  Mitä laajemmat ja sujuvammat alemmalle tiestölle vievät kiemurat ovat, sen suurempi vauhtisokeus jää päälle. Se näkyy siinä, miten Helsingin suunnasta Suurlohjankadulle liukuva liikenne on pakko nyt yrittää rauhoittaa nopeusvalo-ohjauksella. 

Kapeampi liittymäalue olisi monin tavoin toivottavampi. 

Kun tämä liittymä tulee teknisen lautakunnan käsittelyyn ja myöhemmin valtuuston, voisitteko siellä miettiä näitä.  Miettikää myös noiden pienyritysten tilannetta, joita liittymän tiejärjestelyt nyt haittaavat.

Eli toivon Tynninharjun eritasoliittymän palauttamista suunnittelupöydälle.

Hannelle Ilomäki-Piirilä"

 

Erittäin vihainen olen ollut syntymässä olevasta maakuntakaavasta.  Tässä kannanottoni siihen:

"Hannele Ilomäki-Piirilä                                                            Lohjalla 14.6.2012      Suitiantie 994, 08500 Lohja                                                                                    puh 050 592 4950

UUDENMAAN LIITTO
                                                                                   Esterinportti 2 B, 00240 Helsinki                        maakuntakaava@uudenmaanliitto.fi

 

Muistutus 2. vaihemaakuntakaavaehdotuksesta

Ymmärrän, että maakuntakaavaa laadittaessa on ajateltu lähtökodaksi kestävää kehitystä ja varautumista tulevaisuuden tarpeisiin.  Mutta keinot, joilla niihin on pyritty, eivät vastaa tätä tarkoitusta. Tämä kaava on monilta osin turha.

Tässä suunnitelmassa toimenpiteiksi ikään kuin riittää, että väestöä keskitetään tiiviiseen asumiseen hyvien kulkuyhteyksien varteen.

Tulevaisuuden tarpeita ei ole analysoitu monipuolisesti.

Oikeasti meidän tulee sen ohessa, että teemme kaikkemme ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, myös alkaa kaikissa toimissamme jo varautua siitä seuraaviin monenlaisiin ongelmiin.  Pitää yhä myös pyrkiä luonnonvarojen säästeliääseen käyttöön sekä luonnon monipuolisuuden säilyttämiseen (biodiversiteetti), jotka eivät nämäkään saa tässä suunnitelmassa tarpeeksi painoarvoa.

1.  Aaltoyliopistossa suoritettu tutkimus  on osoittanut, että taajama-asumisen ja haja-asutusasumisen hiilijalanjälki ei olekaan taajama-asujalla pienempi, kuten on oletettu.  Tässä suunnitelmassa tuo luulo on vielä pohjana.  Suuri hiilijalanjälki on ajateltu seuraavan suoraan työpaikkojen ja palvelujen kauempana sijaitsemisesta.  Tutkimus osoitti, että todellinen hiilijalanjälkeä määräävä tekijä on elämäntapa.  Se taas oli taajama-asukkaalla selvästi resursseja kuluttavampi. 

Johtopäätös: Näin voimakasta ihmisten asuinpaikan ohjaamista keskitettyyn suuntaan ei tarvita, se on päinvastoin tarkoitukseensa nähden haitallista.

Tämä ei tarkoita, etteikö yhteiskunnan ohjailua rakennuspaikan valinnassa ylipäätään tarvita.  Esimerkiksi peltorakentamista tulee välttää jo mahdollisten rakennusteknisten ongelmien vuoksi.  - Lohjalla siitä on hyvänä esimerkkinä Moisionpellon asuttaminen.  Talot liikkuvat, on vesiongelmia ja tarvittu runsaasti paalutusta. – Tämä yksityiskohtainen ohjailu on kuntien asia, mutta ohjeistusta on hyvä laatia yhdessä.

Myös on huomioitava ilmaston muutos:  Kaikki käyttökelpoiset pellot tarvitaan tulevaisuudessa ruuan tuottamiseen.

2.  Raiteitse tapahtuva liikkuminen saa liian suuren roolin suunnitelmassa.  Autojen tekniikka on kehittynyt huimasti.  Ne kilpailevat jo ympäristöystävällisyydessä raidekaluston kanssa, ainakin kun otetaan huomioon uusien ratalinjausten rakentaminen ja tilantarve.   Toimivan joukkoliikenteen kehittäminen ei vaadi välttämättä uusien raidelinjausten rakentamista.

Johtopäätös:  Viitaten alun lähtökohtaan, ilmastonmuutoksesta seuraaviin ongelmiin varautuminen, on ehdottoman tärkeää poistaa pikarautatien linjaus Espoo- Salo (ESA-rata).   Se on turmiollinen, jos se rakennetaan. Se on  turmiollinen jo suunnitelmana. 

Perusteluja:

Rakennettuna se rikkoo alleen ja pilkkoo suuria määriä etelä-suomalaista maastoa, Suomen parhaimpia peltoja, toimivien maatilojen talouskeskuksia, arvokasta luontoa ja talousmetsiä.  Nuo ovat tulevaisuudessa paljon suurempia arvoja kuin nyt.  Puhumattakaan virkistysarvoista, joita moottoritien tarkalla linjauksella saatiin alueelle jäämään:  Lukuisa määrä kesämökkejä, Karnaisten ylängön retkeilyalue, kanoottireitit Kisakallion urheiluopistoa ympäröivillä vesialueilla…

Ennen rakentamistaan, jota jouduttaneen odottamaan 20-30 vuotta,  ESA-linjaus halvaannuttaa kehityksen kulkureitillään.  Kiinteistöjen arvot romahtavat, koska ne ovat kaavan vastaisia.  Rakennuksia ei kannata korjata, niitä on vaikeampi myydä.  Maatilojen sukupolvenvaihdokset vaikeutuvat, tiloja lakkautetaan linjauksen vuoksi.  Uutta ei rakenneta, investointeja ei uskalleta tehdä.  Ja kaikki tämä ilman yhtään yhteiskunnan tukea linjauksesta kärsiville.  Tämä on koettu Lohjalla jo ELSA-radan kohdalla, jota ei sitten koskaan rakennettu. 

Siis huomioitava myös ilmaston muutos: Kaikki käyttökelpoiset pellot tarvitaan ruuan tuottamiseen.  Talousmetsiä tarvitaan uusiutuvan energian ja raaka-aineiden tuottamiseen, vanhat metsät on jätettävä koskematta luonnon monimuotoisuuden turvaamisen vuoksi.

Lisähuomioita ESA-radasta: Länsi-Uudenmaan liikennejärjestelmäsuunnitelmas-sa (Uudenmaanliitto 2007) elinkeinoelämä nosti esille keskeisiä kehittämistar-peita 17 kappaletta.  Niiden joukossa ei mainita tarvetta radan saamiseksi Espoon ja Salon välille.  Hanke on nostettu esille tyhjästä ja viety eteenpäin hosuen.  Ympäristövaikutusten arvio on tehty, mutta ei riittäviä selvityksiä sen edellä.  Mm Museovirasto on valittanut, ettei sille annettu aikaa selvittää mahdollisia muinaismuistoalueita linjaukselta.  YVAn tulos oli, että hanke ei ole kansantaloudellisesti kannattava. – Jos meillä on joskus rahaa rakentaa kannattamaton raide, sille on olemassa sama moottoritien ”liikennekäytävä”.

Kiitettävää suunnitelmassa näyttäisi Lohjan kohdalla olevan Pappilan-Laakspohjan kulttuurimaiseman säilyttämisen vaatimus.  Tämän perusteluksi voisi vielä huomauttaa myös, että ilmaston muutokseen varautumien  vaatii kaikkien käyttökelpoisten peltojen säilyttämistä.

Hannele Ilomäki-Piirilä, lehtori, Lohja

P.S.  En omista maata y.o. ratalinjaukselta, mutta melon ja retkeilen sen alueella.  En omista isoja peltoja, mutta yllä pidän kahta pientä tuottamalla niillä heinää.  Katson olevani erittäin paljon tähän kaavaan osallinen."

Vuoden 2012 alussa hoputin Länsi-Uusimaa -lehdssä ihmisiä lähtemään katsomaan kaavaehdotusta.  Usea havahtuikin menemään ja muistutuksia tuli yli 60. Myös soitin Hankoon vanhalle ystävälleni ja pyysin tulemaan katsomaan, mitä hänen maillaan on tapahtumassa.  Kumma, ettei järjestelmä ilmoita suoraan kaavan nähtävilläolosta maanomistajille, jotka eivät asu ilmoituslehtien levikkialueella!:

"Asumista Lohjalla

Puomila sanoi hienosti lähikoulujen merkityksestä (Pari sanaa, 28.1.): ”Jotta ymmärtää laajemmat kokonaisuudet, on ymmärrettävä oma elinympäristö.  Se onnistuu helpoimmin, mitä lähempänä omaa elinympäristöä ensimmäinen koulu on.”  Hienoa, sivistyslautakunta, että torppasitte Lohjansaaren koulun lopettamisen!  Siitä olisi alkanut loppujenkin pienkoulujen hävitys.  - Osa kunniasta kuuluu ilman muuta myös oppilaiden vanhemmille siellä.

Toinen asia:  On tapahtumassa omaisuuden uudelleen jakoa Lohjalla. 

Lohjan taajamaosayleiskaavaehdotuksessa, joka nyt on vielä 10 päivää nähtävillä,  ollaan poistamassa lukuisia pientalojen asuinalueita Lohjalla.  Ne muutetaan vain kylmästi maa- ja metsätalousvaltaisiksi alueiksi. Merkintä tarkoittaa, että uusia asuintaloja ei saa rakentaa vaan kaiken rakentamisen tulee tukea maa- ja metsätaloutta.  Alueilla sijaitsee rakennettuja omakotitaloja sekä rakennuspaikoiksi muodostettuja rakentamattomia kiinteistöjä, joiden hyödyntäminen näin estyy.  Nykyisessä kaavassa ne on merkitty pääosin erillispientalojen alueiksi.  Tällä kaavalla poistuu paljon rakennuspaikkoja yksityisiltä ihmisiltä Lohjalla!

Muutoinkin ihmetyttää se, että ollaan muodostamassa TAAJAMAkaavaa, mutta senkin sisällä täytyy tehdä jotain merkillistä keskittämistä.  Ihmetykseni vielä lisääntyy, kun kaavatyön kuluessa Lohja on laajenemassa merkittävästi.  Miten näillä uusilla alueilla sitten ollenkaan vielä voi elää?

Kaavaehdotuksessa asukkaiden oikeuksiin ja etuuksiin vaikuttavat asiat pitää olla perusteltu!  Ja Lohjan kehittämisen kannalta perusteluksi ei silloin riitä, että ELY-keskus haluaa.

Käykääpä katsomassa kaavaa ja muistutuksia sisään!

Hannele Ilomäki-Piirilä, Lohja as"

Alla oma muistutukseni asuinalueemme kaavasta.  Puhuin myös kaavan sunnittelijan kanssa.  Hänellä ei näyttänyt olevan mitään tietoa alueestamme, ei esim koskaan käynyt paikalla.  Samalla, kun hän väritti pientaloalueemme mat.metsät.alueeksi kaavaehdotuksessaan, kaavaselostuksessa luki, että asuinrakentamista sallitaan vain maatalouden käyttöön.  Suurimman veljeni omistaman peltoaukean hän kyllä värjäsi siniseksi, joka tarkoittaa, että se on virkistysalue.  Kysyin kaavatilaisuudessa kirjastossa, mitä tarkoittaa, että pelto on virkistysalue.  Hän ei osannut sanoa siihen mitään.  Mutta siis asuinrakentamisen kyllä pitäisi tukea maataloutta!

Luulin, että keskustelumme ja muistutukset olisivat saaneet hänet palauttamaan kaava kohdallamme entiselleen.  Mutta ei.  Yritin viime tipassa puhuttaa kaupunginhallituksen jäseniä ja lähetin joillekin heille mm puheenjohtajalle meidän kaikkien tämän alueen ihmisten muistutukset luettavaksi.  - Oikeastaan kaikkien päättäjien prosessin joka vaiheessa tulisi lukea kaikki tehdyt muistutukset. - Ei tulosta!  Selitys oli, että kaavaselostukseen oli muutettu sanamuotoa niin, että voi kyllä rakentaa asuinrakennuksen, jos perustelee sen hyvin.  KAIKKI RAKENNUSHANKKEET ON JO PERUSTELTU HYVIN!  Tiedossa on siis taistelua Ely-keskuksen kanssa sitten, kun rakentamisiin ryhdytään.

Kaupunginhallitukselle ihmetelin kirjeessäni, halutaanko Lohjan kasvavan.  Nyt ollaan nollakasvutilanteessa.

Lohjan kaupunki

Kaupunkisuunnittelukeskus

 

 

 

 

Muistutus koskien Lohjan kaupungin taajamaosayleiskaavaehdotusta

 

 

Yleinen huomio: Nyt esitelyssä kaavaehdotuksessa puututaan hyvin paljon olemassa olevan asujaimiston omaisuuteen ja etuuksiin perusteluitta.

 

Haluan muistuttaa nyt kahdesta asiasta, jotka koskevat erityisesti omaa kiinteistöäni Hannenmäki 1:920.

 

1.  Kaavaehdotuksessa on selvä virhe. Kaavahdotuksessa ollaan muuttamassa kiinteistöjen 1:920, 1:1204, 1:1205, 1:994, 1:996 ja 1:265 AP 3 alue AM ja M alueiksi.  Vastapäinen aivan vastaava AP3 alue esitetään säilytettävän AO1 alueena.

 

            Huomioita:

            - Yllä mainitut kiinteistöt muodostavat asumiskokonaisuuden. Ne on             yhdistetty omalla yhdystiellä, joka alkaa ja päättyy Suitiantiehen.             Kiinteistöistä             1:265 on kantatilan talousrakennusten alue, 1:1205 on             rakennettu jo sodan jälkeen ja siinä asuu tilan vanha emäntä.  1:994 ja             1:920 on muodostettu sukupolvenvaihdoksen yhteydessä tyttärille             perintötonteiksi. Näistä 1:920 on tähän mennessä rakennettu.              Kiinteistöjen 1:265 ja 1:994 välillä on tilaa muodostaa vielä tontit             seuraavan sukupolvenvaihdoksen tarpeisiin.  Kaikki uudet             rakennuspaikat sijaitsevat saman yhdystien varrella, uusia liittymiä             Suitiantiehen ei tarvita.  Rakennukset voidaan sijoittaa metsäisiin             etelärinteisiin.

 

            - Tälle asuinalueelle tulee jo kaupungin vesi kiinteistöihin 1:265 ja             1:1205.  Kaupungin vesi ja viemäri kulkee läheisen jätekeskuksen             vuoksi Suitiantien viertä.

 

            - Lähimpään ala-asteen kouluun on noin yhden kilometrin matka.             Tämän lapsi voi kävellä hiljaista Metsälän yksityistietä.

 

            - Lähin teollisuusalue alkaa noin kahden kilometrin päästä             Takasenkadulla.  Kiinteistöstä 1:265 käydään siellä töissä.

 

            - Jos Siuntion kunnan liittäminen Lohjaan toteutuu, on hyvin             oletettavaa, että joukkoliikenne Suitiantiellä lisääntyy.

 

            - Tämän alueen säilyttäminen  AP alueena on asutuksen tiivistämistä ei             hajauttamista.

2. Jätekeskuksen aluetta ei pidä laajentaa teollisuusalueella.

 

            - Kun jätekeskusta suunniteltiin, luvattiin lähiseudun asukkaille, että             tarpeellinen määrä suojametsää säilytetään jätteenkäsittelyalueen ja             asutuksen välissä.  Nyt ollaan kaavaehdotuksessa poistamassa sitä             suuressa määrin.  Myös suojaavaa kalliota ollaan louhimassa             teollisuusalueen tieltä.

 

            - Alueella on nykykaavan mukaan lupa tehdä erilaisia             jätteenkäsittelyyn liittyviä toimintoja.  Jo jätekeskuksen kentän             rakentaminen alkoi päästää kaatopaikan hajuja Suitiantielle.

            Tilanne siellä elää jatkuvasti.  Riippuen toiminnasta, hajuja voi             muodostua vielä paljon enemmän, kuin mitä tähän asti on koettu.             Suojausta ei voida vähentää.

 

            - Tulevaisuudessa, kun jätteenkäsittely päättyy ja kaatopaikat on             maisemoitu, tuo alue voidaan ottaa teollisuusalueeksi.  Mutta myös             yhtä hyvin se voidaan ottaa laajentuneen asutuksen virkistyskäyttöön.              Tämä asia ratkaistakoon, kun asia on ajankohtainen.  Nykyistä jo             ennen jätekeskusta paikalla ollutta asutusta ei saa lisää haitata.

 

 

3. Kiinteistöjen 1:265 ja 1:920 omistajat ovat jo kyllin antaneet yhteiseen             hyvään, kun ovat jo muodostaneet omistamistaan maista             vapaaehtoisia suojelualueita, yhteensä noin 5 hentaaria.  Tämä             pitää ottaa huomioon, kun kaavalla ollaan puuttumassa tämän             asuinalueen arvoon             rakennuspaikkoina.

 

            - Kyseiset suojelualueet on syytä myös merkitä uuteen kaavaan.

 

 

Lohjalla 6.2.2012

 

_______________________________

Hannele Ilomäki-Piirilä

 

Suitiantie 994, 08500 Lohja

 

Puh 050 592 4950

Näin keväällä 2012:

"Kaupunkisuunnittelua

Kiitos Helena Soinio hienosta pakinasta ”Laatikko-Suomi nolottaa” (LU 14.4.).  Olen itsekin ihmetellyt samaa asiaa.  Katselin vuosia sitten Googlen avulla kattokuvia maailman kaupungeista.  Keski-Euroopassa taloilla oli punaiset, yhtenäiset tiilikatot, kun taas USAsta löytyi suuria tasakattoisia laatikoita, ympärillä autokentät.  Suomi – Euroopan amerikkalaisin maa?

Nyt ollaan tekemässä täydennysrakennuksia Lohjan keskustaan. Vinokuvassa uusi rakennus Laurinkadulta Nahkurintorille on kuin syöpäkasvain leviäisi kaupunkiin, ei  mikään talo!  Itse toivoisin Laurinkadun kortteleiden loppuunsaattamista eli talojen Nahkurintorin puolen rakentamista umpikortteleiksi.  Niihin saataisiin asuntoja ylös ja kivijalkoihin Keski-Euroopan tapaan pieniä erikoistuneita elintarvikeliikkeitä.   Olisi aivan upeaa!  Ja vanhatkin jaksaisivat käydä vielä kaupassa.

Mietin vielä, miten lehdessä esitellyn amebamaisen liikerakennuksen katolle kuljetetaan tivolikalusto? 

Olen sitä mieltä, että kaupunkielämäkin tulee olla monipuolista, ei vaan ostamista.  Tivoleja, tapahtumia, ja vaikka omaehtoista kirpputorin pitämistä, mitä Nahkurintorilla nyt on.  Ei riitä sanoa niin kuin aina, että niille haetaan muualta uudet paikat.  Ne pitää olla kaupungin keskustassa, elävän kaupungin keskustassa.

Kauppatorin suunnitelma on hieman parempi, kun vaan korkeimmat massat olisivat poissa varjostamasta ”Lohjan Pispalaa”.  Tämän vanhan puutaloalueen soisi saada arvostusta ja näkyvän yhä torille. Varjot ovat nyt uudessa talossa oikein päin, pohjoista kohti, mutta todennäköisesti vaan kesän korkeimman auringon aikaan piirretyt. 

Vielä pieni seikka, kummankin uuden rakennuksen tulitikkukannatukset.  Ne ahdistavat minua.  Jos rakennukseen halutaan mahtavuutta pylväiköillä, ne täytyy rakentaa mahtaviksi.  Jo 40-luvun Pellervo-lehdessä neuvottiin, että jos tekee taloon pylväitä ja valkoisia nurkkalautoja, ne täytyy tehdä vankat ilmentämään talon vankkuutta.  Muutoin talo näyttää tulitikkutalolta.  Nyt on muotia rakentaa talomassoja tulitikkujen varaan.

Muuten, hotellia luvattiin myös Sokos-tavaratalon päälle, vuosia sitten, jos poliitikot hyväksyvät Prisma-kaavan.  Vielä odottaen.

Hannele Ilomäki-Piirilä"

Helmikuussa 2012 yritin kovasti saada vastinetta Osmo Soininvaaran kirjoitukseen Suomen kuvalehdessä.  Niin kovasti, että oikein jankutin ja lähetin sitä uudelleen "Hei Minulla on asiaa".  Eivät julkaisseet:

"Osmo Soininvaaralle

Osmo Soininvaara on aivan oikeassa siinä, että savipelloille ei pidä enää rakentaa  (SK 1/12).  Olen sitä  mieltä, ettei mitään Etelä-Suomen käyttökelpoista peltoa pidä enää kaavoittaa rakentamiseen.  Se on varautumista tulevaisuuden tarpeisiin,  Suomen ja maailman. - Sen sijaan sitä ei ole esimerkiksi pikarautatien veto Espoon ja Salon välille, jota nyt työnnetään maakuntakaavaan perusteena juuri varautuminen ’tuleviin  tarpeisiin’.  Syömisen tarve tulee pian voittamaan nopeasti kulkemisen tarpeen.

Viimeisiä rippeitä alkuperäistä luontoa ei myöskään saa rakentaa eikä talousmetsiä.  Edellisiä kaipaa luonnon monimuotoisuus ja jälkimäiset ovat raaka-ainevarantoa. 

Mihin sitten voi rakentaa?

Rakennettakoon kaupunkitaajamiin tornitaloja ihmisille, jotka ovat sopeutuneet käyttämään kaupunkirataa työmatkoihin, viettämään lomaa teatterissa ja lähikulman kuppilassa ja ostamaan ruokaa lähikaupasta. - Kerrostaloista ja taajamista löytyy tosin myös  ihmisiä, jotka kuitenkin käyvät autolla naapurikunnassa työssä, viettävät loma-aikaa lentämällä etelään, pohjoiseen, kaupunkilomalle tai kylpylöihin ja ylläpitävät kesämökkiä vesistön ääressä.  Kaikkea sitä aina varallisuuden sallimassa määrin.  Ja ruokakin saatetaan hakea automarketista koko perheen voimin.

Haja-asutusalueella taloja voidaan sijoittaa maisemien raja-alueille hävittämättä mitään arvokasta.  – Tähän tarvitaan kyllä kunnallista ohjausta. 

Haja-asutusalueella ihminen voi olla muutakin kuin vain kuluttaja. Hän voi hoitaa omaa ympäristöään, perata pusikkoja polttopuuksi,  kompostoida jätöksiään mullaksi, huoltaa rakennuksiaan, luoda omat lumensa, rakentaa omat pihavalonsa. 

Kun arvuutetaan erilaisissa asuinpaikoissa elävien ihmisten hiilijalanjälkiä, pitää ottaa ympäristön mahdollistamat elintavat huomioon. Nyt on huolestuttava suuntaus laskea vain työssä käymisen etäisyyksiä, tapaa ja palvelujen saatavuutta.  Näin haja-asutus näyttää häviävän.  Kun valmistumassa olevassa  maakuntakaavassakin pyritään aika karkealla tavalla estämään asutusta haja-asutusalueille, on samalla vaara tuhota jotain aivan perisuomalaista.  Tuloksensa Suomi pusikoituu ja niityt jäävät niittämättä.

Hannele Ilomäki-Piirilä, lehtori, Lohja"

Marraskuussa 2011 vastasin Metsonpolku -sivuston haastatteluun suojelumetsästäni:

"Olen Hannele Ilomäki-Piirilä, n 60-v matematiikan, fysiikan ja kemian lehtori yläasteella Lohjalla.  Olen toiminut useita vuosia Lohjan Seudun Ympäristöyhdistyksessä ja sen tiimoilta sain tilaisuuden osallistua vuosi sitten  Metso- suojeluohjelmasta  kertovaan seminaariin.   Osaanottajia kierrätettiin Kirkkonummen-Siuntion alueella erilaisissa hyvin säilyneissä metsissä.  Siellä oli mm aikoinaan Neuvostoliitolle kuuluneita metsiä, joita ei oltu siksi käsitelty tavallisten suomalaismetsien tavoin.

 

Ensi kertaa näin perätysten alueita, joilla kasvoi mahtipuita.  Ymmärsin, millaiselta METSÄN pitäisi näyttää ja tuntua.  Tuttua tietä kotiin ajaessa ei tie enää näyttänytkään metsätieltä vaan taimikkopolulta.  Joka puolella näin alueita, joita olin pitänyt metsinä, mutta jotka nyt näyttivät keskenkasvuisilta taimikoilta.

 

Olin myös viime kevättalvella Tieteen päivillä Helsingissä ja kysyin siellä erään esitelmän jälkeen, mistä todennäköisimmin löytää ennen tuntemattomia lajeja.  Vastaus oli kuten arvasinkin,vanhasta metsästä.

 

Pidin vuorotteluvapaata joitakin vuoisia sitten ja otin silloin perheeseemme uuden koiran.  Lähdin joka aamu koiranpennun kanssa kesantopellolle ja lähimetsiin ja kuvailin samalla maisemia.  Siellä oli reittimme päätekohdassa pelottavan musta kaatuneiden ja suurten puiden alue.  Ajattelin aina, että se kuuluu jo naapureille, eikä sinne mennä.  Sitten selvisi, että tuokin alue, jonka kaatuneet puut olivat saaneet rauhassa sammaloitua  ja jonka läpi kulki kaksi pientä puroa, kuului myös perheelleni eli veljelleni.  Hän oli kolmisenkymmentä vuotta sitten joutunut myymään kaiken kaatokypsän metsän.  Miten tuo alue oli voinut säästyä kaatamiselta?  En vieläkään tiedä.  Siksi ihmetelen, kun nyt olen nähnyt niin monta esimerkkiä siitä, miten metsänhoitoyhdistykset ja metsäkeskukset eivät osaa jättää hakkuiden ulkopuolelle edes selviä lain suojelemia kohteita.  Oliko silloin osanneet?

 

Veljeni kertoi, että, kun hän pystyy jäämään eläkkeelle, hän myös alkaa myydä maitaan.  Hätä tuli minulle, miten edes tuon hakkuulta unohtuneen alueen saisi jäämään suojelluksi.  Uusista maanomistajista  ja heidän rahanhimostaan ei voi tietää.

 

Koko viime kesän kävin neuvotteluja ja pääsimme sopuun veljeni kanssa, millä hinnalla hän myy minulle metsän.  Meillä ei ole lapsia ja vakuutuskin maksoi minulle jo henkivakuutusrahat.  Sain rahat kokoon ja omistan nyt tuon metsän. 

 

Tarkoitus on, että metsä suojellaan lopullisesti.  Katson sitten voisinko saada Metso-korvausrahoilla ostettua vielä lisää lähiluontoa itselleni. 

 

Vielä en tiedä, mitä tuolla metsällä teen.   Parhaillaan siellä risteilee vain eläinten polkuja.  Enkä todella haluaisi häiritä lunnon rauhaa.  Saattaa olla, että kutsun kuitenkin lähikoulun ala-asteen ikäisiä lapsia joskus retkelle metsään.  Voin kertoa heille, mitä se merkitsee, että metsäluonto saa kehittyä ihan itsekseen.

 

Ennen kaikkea olen äärettömän iloinen tuosta metsästä!

 

Metsäni ei ole suuren suuri, yhteensä vajaa neljä hehtaaria ja siitäkin puolet on parisenkymmentä vuotta sitten käsiteltyä.  Siitä kaadettiin silloin kaikki kuuset ja siitä tehtiin koivikko.  Nyt jokunen koivu on jo kaatunut ja kuuset ovat ottamassa valtaa uudelleen. 

 

Vanhimman alueen läpi kulkee kaksi pientä puroa jotka ovat muodostaneet pienet purolaaksot.  Purojen ylikin on kaatunut vuosien kuluessa puita.  Pienet purot laskevat suurempaan,joka tulvii ajoittain pieneksi joeksi.  Tältä paikalta noin kahden kilometrin päässä alajuoksusulta löytyy jo taimenia, joita odotan nousevan minun alueelleni asti.  Puro vain täytyisi saada puhdistumaan lisää.  Tulvavesi on kovin savista.  Toisaalta savi myös ravitsee tätä isompaa purolaaksoa ja saa sen kukoistamaan. Parhaillaan nousevat sulkasaniaiset.  Valkovuokot ja keltavuokot lopettelevat kukkimista, rentukat loistavat ja siellä täällä näkee vielä niitä  aikaisempia mukulaleinikkejä.

 

Metsän sisällä kasvavia kasveja en ole ehtinyt selvittää.  Puiden alle on linnut kylväneet kuitenkin pieniä marjapensaita.  Pienet purot kasvavat kesään mennessä aivan näkymättömiin vihreää kasvillisuutta.  Olen sopinut kesäkuun alkuun, 3.6. luontoretken tuolle alueelle, jolloin toivon retkeä vetävän luontokartoittajan kertovan minullekin, mitä sieltä löytyy.

 

Mikä sai minut tähän?  Olen erittäin huolestunut mailman tilasta.  Ihmiset valtaavat ja kuluttavat yhä uusia alueita.  Ahneudelle ei löydy rajaa!  Ei todellakaan ole kyse enää siitä, että me tarvisisimme kaiken sen, mitä nyt kulutamme.  - Maailman köyhät ovat ihan eri asia.  Meidän elintasossamme haaskaus on valtavaa!  Ehkä edes vähän tasaamalla köyhille, voisimme pelastua, onhan elintason nousu meilläkin pienentänyt syntyvyyttä.  Meillä ei ihmisinä ole oikeutta tällä tavalla hävittää kaikkia muita lajeja maapallolta!  Suomen tasolla Etelä-Suomen lajisto on eniten vaarantunut.  Täällä rakennetaan, asfaltoidaan, hakataan, …  Myös nyt tuloillaan oleva hallituksen “risupaketti” kauhistuttaa minua. Suuret monitoimikoneet tekevät jo muutoinkin pahaa jälkeä metsänpohjalle.  Nyt tehostetaan vielä hakkuujätteiden korjuuta.  Jollei jotain alueita saada jätettyä käsittelyjen ulkopuolelle, meillä ei ole enää metsäluontoa.  On vain puupeltoa."

 

 

Olenpa kirjoittanut Länsi-Väylä -lehteenkin tammikuussa 2011.  Kun ensin tämä Marika Niemi oli hoputtanut Länsi-Uusimaa -lehdessä kiirehtimään yhdessä espoolaisten kanssa kaupunkirataa:

"Espoo – Lohja radalle on kysyntää, vaan mikä hanke?

Olen osin samaa mieltä Marika Niemen kanssa, joka kirjoitti Länsi-Uusimaa  - lehdessä 11.1.11.  Rata Espoosta Lohjalle on erittäin tarpeellinen ja hanke pitäisi saada myös liikkeelle.  Vaan mikä hanke?  Pikarautatiestä Espoo – Salo on tehty ympäristövaikutusten arviointi YVA.  Pikarautatien alku katsottiin sopivan myös kaupunkiradalle.  Olen toista mieltä.  Kyseinen YVA osoitti pikarautatiehankkeen kansantaloudellisesti kannattamattomaksi ja monin tavoin haitalliseksi.  Pelkästään kaupunkiratatasoisesta linjauksesta ei tietääkseni ole mitään suunnitelmaa.  Vielä parempi, jos suunnitelma tehtäisiin ”duojunalle”.  Se tarkoittaa, että sama juna voi käyttäytyä taajamissa kuin raitiotievaunu ja hoitaa taajaman läpi kulkiessaan myös paikallisliikennettä.  Näin rautatie palvelisi maksimaalisesti joukkoliikennettä ja autoliikenteen tarve aidosti vähenisi.  Suuret rautatieasemat tarvitsevat kuitenkin kattavan syöttöliikenteen.  Toivon pikaista kaupunkiradan suunnittelun aloittamista välille Espoo –Kirkkonummi – Vihti – Lohja.

Hannele Ilomäki-Piirilä, Lohja"

 

Olin sisareni ja hänen lastensa kanssa viikon Manchesterissa kevättalvella 2011.  Sitä taustaa vasten pohdin Lohjan matkailuasioita lehtikirjoituksessa Länsi-Uusimaassa.  Selvästi lobbasin Porlaan järvikeskusta:

"TOIMINTAA JA ELÄMYKSIÄ MEILLEKIN

 

Vietin viikon kahden alaikäisen seurueessa Keski-Englannin suurehkossa kaupungissa.  Koulujen talviloma sielläkin.  Tein huomioita, joista voisi olla hyötyä Lohjalla.

 

Kaupungin sydämessä oli suuri 240 kauppaliikkeen tavaratalo, ynnä partureita, syöttölöitä jne saman katon alla.  Yhtenä päivänä jaksoimme kiertää. Kivijalkaliikkeissä oli mielenkiintoisempaa: vaihtoehtokauppoja, kierrätetystä uudistettua, hienoja ideoita, vintagea. Nuorisomme innostui ostamaan.

 

Keskustan kirjakauppa oli kokemus:  Samaa kirjakauppaa kolme kerrosta entisessä teollisuusrakennuksessa. Joka kerroksessa oli upottavia vanhoja nojatuoleja, joissa voi levätä ja tutustua lähemmin tarjontaan eli lukea.  Ylimmässä kerroksessa kahvila.  Aikaa kului ja ostimme kymmenkunta kirjaa.

 

Museoihin ja näyttelyihin emme kaikkiin ehtineet.  Mutta nekin, joissa kävimme teki vaikutuksen toiminnallisella esillepanolla.   Balettimuseossa oli jopa

tankohuone, jossa pieni ja miksei isompikin kävijä saattoi harjoitella itse. Orrelta sai pukea asun päälleen.  Ja pienet tytöt tanssivat.

 

Englantilaisen työväenliikkeen historiaa oli iso rakennus.  Sen vanhassa kaupassa sai pukea rooliasuja päälleen ja leikkiä.  Niihin esineisiin sai koskea.  Esillepanossa tässä kuin muissakin paikoissa huvitti lukuisat luukut, joista käskettiin katsoa.  Oli paljon monitoreja, joita saattoi ohjailla ja vaikka valita kuuluisia puheita, jotka sitten näkyivät samaan aikaan kirjoitettuina seinällä.

 

Tieteen ja tekniikan museossa sai kurkkia mitä kummallisimpiin koneisiin.  Aito pieni kunnostettu höyryveturi kuljetti perheitä.  Puuvillan käsittely on siellä ollut yhtä leimaa antavaa kuin Lohjalla puu- ja kaivosteollisuus.  Puuvillan tuotannon historiaa ja kutomakoneita esiteltiin ja lapset saivat itse painaa kankaita.  Tietenkin energialle oli oma kerroksensa, myös kaikki ydinvoimalatyypit esiteltiin.  Pari säteilymittaria oli esillä, joiden avulla havaitsi, minkälaiset materiaalit lähettävät kuinka paljon taustasäteilyä.   Uusiakin tekniikoita esiteltiin ja uusiutuvan energian tuotantotapoja.

 

Sen kaupungin kouluilla oli pysyvät kohteet, joihin viedä ryhmiä tekemään tutkielmia!

 

Lukuisissa valokuvanäyttelyissä kävimme, mm ”brittiläisen rockin synty” -kuvakavalkadia riitti.  Söimme Hard Rock Cafeessa, joka sekin oli eräänlainen museo.  Suuri monitasoinen tila, jossa aitoja esiintymisrekvisiittoja seinillä ja useista TV-monitoreista jatkuvana rockkonserttitaltiointeja.  – Tällainen Helsinkiin!  seuralaisen kommentti.  

Mitä sellaista Lohjalla on, mikä pysäyttäisi täällä olemaan ja viipymään?  Nykymatkailijat ehtivät päivämatkalla katsoa läpi kirkon, museon ja kaivoksen.  Maaseudulle pääsevät kesällä maistamaan tilaviiniä.  Se kierros tehdään tilausbussilla, sillä samalla, joka sitten vie pois.

 

Itse vastaisin: liikunta.  Jos hotelli tulee jäähallin ja uimahallin väliin, paikkaan, jossa vielä on kävely/hiihtoladut ympärillä, saamme varmaan liikunnallisia matkailijoita myös yöpymään.  Entä ne muut?

 

Meillä on nyt ohittamaton paikka rakentaa elävä tutkimuslaitos, joka on tätä kaikkea, jota koimme ulkomailla:  Viihtyisä ravintola, josta hieno näköala,  toiminnallinen opetuskohde koululaisryhmille ja matkailijoille, viihtyisä ulkoilukohde makkaran/kalanpaistomahdollisuuksin nuotiolla järven rannalla ilta-auringossa.  Kävelyreittejä, luontopolkuja, parkkipaikat.

 

Yksi asia jäi kertomatta:  Sikäläisen kulttuurikeskuksen seinällä oli hienoja laattoja firmojen logoilla.  En tiedä hintaa, jonka olivat maksaneet, mutta laatoissa luki "sponsored by". Lupaan näin julkisesti antaa 1000 euroa tukea Lohjan järvikeskukselle laatan kanssa tai ilman, kun minulle annetaan siihen tilaisuus.  Herää Lohjan kaupunki!  Paljon on keskuksen puolesta sinulle jo tehty!

 

Hannele Ilomäki-Piirilä, eläkeläinen, Lohja"

Syksyllä 2011 lähetin aika pitkän kirjeen Lapsen Maailma -lehteen.  Kirjeestä julkaistiin osa sitten lehden yleisönosastossa:

” Kaikki maatalon työt – lukuun ottamatta ruuanlaittoa ja siivousta – tulivat Esko Aholle tutuiksi jo pienestä pitäen.  Peltotöissä, puutarhassa ja navetalla tarvittiin pienimpienkin apua, kaikki voimiensa mukaan.  Heinäpellolle mentiin haravan kanssa jo ennen kouluikää.  Pientä epäoikeudenmukaisuuttakin Esko Aho muistaa lapsena tunteneensa siitä, että monet ikätoverit -  esimerkiksi opettajien lapset – saivat viettää vapaata silloinkin, kun he hikoilivat heinäpellolla.  Myöhemmin on kuitenkin ollut helppo ymmärtää, mikä arvo on sillä, että äiti opetti  tekemään työtä ja näkemään vaivaa.

- Äitini opetti meidät työntekoon vaivihkaa.  Hän ei käskenyt vaan kannusti.  Hän käytti myös paljon arkielämästä nousevia vanhan kansan sanontoja.   Se oli mielestäni hyvä tapa.”  Esko Aho, mm pääministeri.

 

”Marja-Liisa tunnustautuu joka solullaan luonnonlapseksi.  Hänen sydämensä sykkii maalaiselämän tahtiin, johon jo varhain kuului kaikkiin mahdollisiin talon töihin osallistuminen.  Oltiinpa sitten tupatöissä, navetalla tai ulkotöissä, oli selvää, että myös lapset, Marja-Liisa ja muutamaa vuotta vanhempi isoveli, olivat mukana. Kaikkea työntekoa kunnioitettiin eikä välinpitämättömyyttä sallittu.   Aino-äiti ei hyväksynyt lauseita ”mie en tykkää” tai ”mie en halua”, eikä niitä sitten kuulunutkaan.  Eikä kuulla edelleenkään Kirvesniemen perheessä, sillä myös Marja-Liisa haluaa omien lapsiensa luonnollisella tavalla olevan mukana kaikissa talon touhuissa.” Marja-Liisa Kirvesniemi, mm MM-hiihtäjä ja yrittäjä.

 

”Vastuuta Kuuskosken lapset saivat opetella myös työtä tekemällä.  Jos äiti ymmärsikin leikin merkityksen, hän oli myös tarkka siitä, että lapset osallistuivat maatalon töihin.  Hyvä niin, ettei maailman ole tarvinnut työntekoa opettaa, Eeva Kuuskoski kiittää.”  Eeva Kuuskoski mm lastenlääkäri ja kansanedustaja.

 

”Äiti totutti meidät aivan pienestä pitäen työntekoon.  Itsestään selvää oli, että kotityöt tuli jakaa kaikkien kesken.  Äiti lähti aamuisin töihin ja me lapset kouluun.  Koti oli jätettävä siistiin kuntoon, ja ennen kouluun lähtöä aamuvarhain tehtiin myös viikkosiivous:  matot vietiin parvekkeelle, lattiat lakaistiin ja pyyhittiin.  Muistan vieläkin, miten karkea oli kookosmatto ja  miten sen puisteleminen teki kipeää käsille.

Myös kesät olivat isän kuoleman jälkeen toisenlaisia. Isälläni oli Viipurissa suuri peltisepänliike, jota äitini jatkoi ensin Lahdessa välirauhan aikana, sitten Viipurissa 1942-1944, ja vielä sotien jälkeen Helsingissä.  Äitini oli työn ihminen, tavattoman tarmokas ja määrätietoinen, niin kuin naisen oli oltava, mikäli menestyä miesten alalla.  Pommien vaurioittamat rakennukset oli pian katettava, ettei vesi pääsisi lisäämään vahinkoja.  Kun uudesta kattopellistä oli huutava pula, jouduttiin käyttämään uudelleen vanhat tuhansiin ruttuihin menneet pellit.  Näitä peltejä oioimme veljeni kanssa päivät pitkät koulupoikina kesäloman aikana.  Opimme, ettei mitään työtä tarvinnut hävetä.  Siitä alkaen en ole osannut panna töitä arvojärjestykseen. Näin äitini opetti käytännössä luterilaista kutsumusetiikkaa.

Äitini oli oltava ripeä ja aikaansaava.   Siksi aikailu harmitti häntä. Töihin, olivat ne sitten mitä hyvänsä, oli tartuttava heti ja tehtävä kaikki ajallaan, mieluummin etuajassa. … Ja vapaata aikaa on silti riittänyt.” Aimo Kymäläinen mm pastori.

 

”Elämässä kääntyi uusi sivu.  Ruotsinkielinen ympäristö oli vaihtunut suomenkieliseen.  Kaupunkilaispojasta oli tullut maalaispoika, jonka elämä täyttyi kokonaan uusista asioista.  Tutuiksi tulivat niin mansikkamaat, metsiköt, heinäpellot kuin lehmien lypsäminenkin.  Työntekoa ei kaihdettu.  Ei silloinkaan, kun muut lapset kiiruhtivat hellepäivän viettoon uimaretkelle.  Se kasvatti ja voimisti luonnetta, Juhani Merikallio kiittää.”  Juhani Merikalliosta tuli ensin teologi ja sitten Yleisradion kuuluttaja.

 

”Mikko Pesälä on sydänjuuriaan myöten maatalon kasvatti ja metsän poika.  Lapsuuden kesät kuluivat paimenessa lehmien kanssa aamuvarhaisesta ilta-auringon laskuun.  Niittyladon kallion päällä paistettiin nahistuneita lanttuja ja nauriita, maisteltiin ketunleipiä ja suolaheinää ja tietysti polun varsilta mansikoita ja mustikoita. …  Pian leikit kuitenkin niveltyivät arkiseen työntekoon.  Leivinuunia ja hellaa varten tarvittiin puunkantajia ja puintipäivinä lapset kiiruhtivat koulusta vetämään ruumenia pois puimakoneen alta. …  Tulevaisuuden suhteen minulla ei le minkäänlaista vapinaa.  Olen kokenut niin paljon.  Tuleva on Isommassa Kädessä.  Mutta mukava on taas tehdä laitumen aitaa!  Ja sanoa:  Rikas olit elämä, niin kovin rikas!”  Mikko Pesälä, mm maa- ja metsätalousministeri ja eduskunnan varapuhemies.

 

”Äiti tekee koko ajan kotitöitä, siivoaa, leipoo ja tiskaa ja lapset tekevät sitä samaa.  Näin se oli omassa lapsuudessanikin, puuhastelimme kaikkea yhdessä.” Eija Vilpas, näyttelijä

 

Otteet kirjasta Napanuora, Äidin eväät elämään, toimittanut Hanna Ekola, Gummeruksen Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1995

 

”Lapset perheen halpatyövoimaa”  otsikko Lapsen maailma – lehdessä 11/2011  Siinä tarkoitettiin Aasian ja Afrikan lapsia.  ”Lapset osallistuivat entisaikaan kodin töihin niin maaseudulla kuin kaupungissa.”  samasta lehdestä.

 

Olen aika usein vapaaehtoismyyjänä Lohjan Maailmankaupassa.  Keskustelen siellä mielelläni asiakkaiden kanssa.  Kerran siellä tuli puheilleni Kaukoidästä kotoisin oleva rouva, ehkä hän oli Indonesiasta - en enää varmasti muista.   Hän vetosi minuun:  Älkää kieltäkö kaikkea työtä lapsilta!

Hän kertoi tarinansa:  Heillä koulu alkoi klo 7 aamulla.  Koulua käytiin ilman välitunteja ja tietenkin ilman ruokatuntia.  Koulu päättyi klo 12.  ( Olen itse täysin palvellut yläasteen opettaja.  Keskustelin tuosta tapauksesta oppilaitteni kanssa silloin ja laskimme, ettei tuo koulupäivä ollut tuntien suhteen yhtään lyhyempi kuin meidän koulussamme.)  Suoraan koulusta he riensivät ruokapöytään kotiin, tekivät läksynsä ja klo 14 olivat kokonaan vapaita koulusta.  Hän asettui silloin vanhempiensa omistamaan kauppaan pitämään sitä auki ja otti mukaansa lähellä olevasta tehtaasta saamiaan puseroita.  Hän ompeli kaupassa istuessaan paljetteja tehtaan puseroihin.  Näin hän palveli perhettään ja ansaitsi samalla itselleen rahaa.  Tämänkö me täällä olemme haluamassa kieltää!

Minusta kerta kaikkiaan täytyy alkaa vetää rajaa, mikä on sitä ”lapsityövoimaa”, joka on ehdottomasti kielteistä.  Nuo esimerkit Suomesta, joita lukee alussa, osittavat, että rankoistakin työnteoista asianomaiset ovat jälkikäteen kiitollisia ja ENNEN KAIKKEA SE EI OLE  ESTÄNYT HEITÄ ETENEMÄSTÄ ELÄMÄSSÄÄN EHKÄ PIKEMMINKIN PÄINVASTOIN!

Meillä on nyt käsissämme ”kadotettu sukupolvi” se, joka on oppinut, että ei saa olla olemassa ”lapsityövoimaa”, ainakaan omassa perheessä.  Jo jonkin aikaa ammattikouluissa on oltu helisemässä aivan tumpeloiden koulukkaiden kanssa.  Kun samalla on vielä lisätty teoreettista opetusta käden taitojen oppilaitoksiin,  ammattikouluihin, sieltä ei tahdota saada ammattihenkilöitä työelämään.   Keskeyttäminenkin on tavallista.  Nuorisotyöpajat täyttyvät niin paljon kun niitä on varaa perustaa.  Nuoria yritetään herättää tekemään edes jotain. 

Tästä aiheesta haluaisin keskustelua lehteenne.

Lapsen maailma –lehteä arvostava tilaaja

T Hannele Ilomäki-Piirilä, Lohja

Mat.fys.kem lehtori, eläkkeellä toista vuotta

Tämänkö me täällä olemme haluamassa kieltää! hän kysyi minulta.

Nyt kerta kaikkiaan täytyy alkaa vetää rajaa, mikä on sitä ”lapsityövoimaa”, joka on ehdottomasti kiellettävä!  Nuo esimerkit Suomesta, joita lukee alussa, osoittavat, että rankoistakin lapsuuden työnteoista asianomaiset ovat jälkikäteen kiitollisia ja ENNEN KAIKKEA SE EI OLE  ESTÄNYT HEITÄ ETENEMÄSTÄ ELÄMÄSSÄ HYVINKIN PITKÄLLE!

Meillä on nyt käsissämme ”kadotettu sukupolvi” se, joka on oppinut, että ei saa olla olemassa ”lapsityövoimaa”, ainakaan omassa perheessä ja itsellä.  Jo jonkin aikaa ammattikouluissa on oltu helisemässä aivan tumpeloiden koulukkaiden kanssa.  Kun samalla on vielä lisätty teoreettista opetusta käden taitojen oppilaitoksiin,  ammattikouluihin, sieltä ei tahdota saada ammattihenkilöitä työelämään.   Keskeyttäminen on tavallista.  Nuorisotyöpajat täyttyvät niin paljon kun niitä on varaa perustaa.  Nuoria yritetään herättää tekemään edes jotain. 

Tästä aiheesta haluaisin keskustelua lehteenne.

Terveisin 

Lapsen maailma –lehteä arvostava tilaaja

Hannele Ilomäki-Piirilä, Lohja

(Mat.fys.kem lehtori, eläkkeellä toista vuotta)"

 

 

Maaseudun Tulevaisuuteen sain oikein näkyvälle paikalle ensimmäiseksi sivun ylälaitaan yleisökirjoituksen, jossa yritin saada mahdollisia maakuntakaavaan osallistujia heräämään.  Se on tässä:

"Pikarautatielinjaus Etelä-Suomen halki ei ole harmiton viiva maakuntakaavassa. 

Poliitikkojen mielipiteitä on nyt saanut seurata.  Olen törmännyt outoon perusteluun:  Espoo-Salo –pikarautatie tarvitaan pikaisesti maakuntakaavaan varauksena tulevaisuuden tarpeisiin.  Kysyn, minkälaisen tulevaisuuden mihin tarpeisiin? 

Onko lähitulevaisuudessa näkyvissä maailman väestönkasvun väheneminen, luonnonkatastrofien lakkaaminen, sotien ja selkkauksien laantuminen, luonnon pilaantumisen loppuminen, sellaisten kuten olivat Meksikonlahden öljypäästöt ja Japanin säteilyvuodot? Onko Itämeren öljytankkereiden turvallisuus jo lopullisesti taattu?  Entä pienempien päästöjen loppuminen, joita tapahtuu meilläkin, olemmeko edistyneet?  Viittaan tässä esimerkiksi jatkuviin kemikaalipäästöihin Suomen vedenpuhdistuslaitoksista luonnon vesiin.

Vielä on mainitsematta tilanne,  johon jo olisi pitänyt varautua ja johon on syynä meidän yletön energiankäyttömme:  ilmaston muuttuminen. 

Kaikki edellä vaikuttavat maailmanlaajuiseen ruokaturvallisuuteen.

Olen tavannut ihmisiä, jotka Espoo-Salo -pikarautatien linjauksen esittelytilaisuudesta ovat lähteneet pyytämällä kriisiapua.  On maaseudun ihmisiä, jotka rakentavat tulevaisuuttaan ja Suomen tulevaisuutta hoitamalla maitaan ja rakennuksiaan.  Nyt se kaikki romutetaan.  Ei yhtään auta kertoa, että päätöksiä radan rakentamisesta tehdään vasta vuosikymmenien päästä.  Maatilan hoito tähtää satoihin vuosiin.  Siinä rakennetaan tulevaisuutta lapsille ja lapsenlapsille.  Maakuntakaavassa oleva viiva tilan päällä on konkreettinen uhka, joka realisoituu heti, kun se on siihen vedetty.  Omaisuuden arvo on romahtanut ja tulevaisuuden rakentaminen turhauttavaa.  –  Olisipa meillä edes järjestelmä, jolla korvausvelvollisuus alkaisi heti jo odotusaikana.  Tätä voisi kysyä tulevilta kansanedustajilta.

Onhan ratoja rakennettu ja rakennetaan tietenkin, tavallisia ratoja.  Pikarautatie ei  vauhtivaatimuksillaan kierrä mitään.  Sen turvallisuuteen varaudutaan rakentamalla kaksien raiteiden lisäksi huoltotiet rinnalle.   Alle jäävä maa-ala ei ole pieni!  Ja kysymys on Etelä-Suomesta, jossa on maamme parhaimmat pellot ja uhanalaisin luonto.

Tarpeellisuus?  Espoo-Salo –pikarautatiestä on valmistunut  ympäristövaikutusten arvio, YVA.  Suosittelen lukemista.  Kaikkien kauheuksien jälkeen sen loppupäätelmä on, että rata ei ole kansantaloudellisesti kannattava.  Vielä esim. sen vaikutuksia jo olemassa olevaan rinnakkaisrataan, rantarataan, vähätellään.  Yleensä etelän ratalinjausta perustellaan väestön energiatehokkaalla sijoittamisella. Tällä nopealla rinnakkaisreitillä vähentyy rantaradan arvo ja sen kehittämistarpeet ja  Raaseporin suunnan asuttaminen vastaavasti hankaloituu.

Haluan tässä vedota poliitikkojen maalaisjärkeen.  Tiedän, että on huono poliitikko, joka ei katso positiivisesti tulevaisuuteen.  Mutta saisiko edes hiukan realismia näin vakavaan suunnitteluun!  Ei Espoo-Salo -pikarautatietä maakuntakaavaan, pyydän! 

Hannele Ilomäki-Piirilä, Lohja

(Tuo oli lähetetty 7.4.2011)"

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen ottanut kantaa Lohjan keskustan osayleiskaavaan:

"Hannele Ilomäki-Piirilä

Suitiantie 994, 08500 Lohja

Hannele.ilomakipiirila@gmail.com

 

 

Lohjan kaupunki

Ympäristölautakunta

PL 71, 08101 Lohja

 

 

Lohjan keskustan osayleiskaavan luonnos 8.11.2010

MIELIPIDE

 

Lähtökohtia:

- Lohja sijaitsee harjun ja järven puristuksissa.  Niistä on sekä iloa että vaikeutta kaavasuunnittelulle.  Mutta ovat Lohjalle rikkaus.

- Lohjalla on hyvin pitkät perinteet kauppapaikkana, josta on muistona vanha harmaakivikirkko ja sen edustalla oleva aukio. 

- Lohjalla on hyvin pitkä teollinen historia.  Siitä muistuttaa Lohjan keskustassa kalkkitehdas.  Tytyrin kalkkitehtaan torni personoi Lohjan maisemaa.  Tytyriä louhitaan vielä sata vuotta.  Se on otettava huomioon rakennusmassoja suunniteltaessa.

- Harju tulee olla havaittavissa Lohjan maisemassa.  Viimeisiä vapaita alueita ei tule rakentaa myöskään siksi, että niitä tarvitaan mm pohjaveden imeyttämiseen.  Hulevedet ovat ongelma Lohjalla.

- Lohja on myös kartanoiden ja vanhan maatalouskulttuurin kaupunki.  Siitä näkyy kaavaluonnoksessakin museoviraston rajaama ”valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö”, seurakunnan ja Laakspohjan kartanon peltoaukeat.

 

Kaupunki ilman historiaan ei ole mitään. 

 

Kaupunki on siinä asuvien ihmisten elämän ympäristö.   Ihmiset tarvitsevat elannon lisäksi sosiaalista ympäristöä ja puhdasta luontoa.  Mieluummin molemmat jalan saavutettavina niin, että liikenteen haitat minimoituvat.  Eli sekä tiiviyttä ja palveluja että vapaata ja saasteetonta ympäristöä. 

Vasta toissijaisina tulevat kaupunkiin houkuteltavien uusien ihmisten kuvitellut tarpeet.

Kommenttini kaavaan:

”Maisemarakentamista” Pappilan-Moision kulttuurihistorialliselle alueelle ei tule sallia!  Se tuhoaisi lohjalaisten ihmisten viihtyvyyttä.  Sillä menetettäisiin yksi Lohjan historian helmi.

Toinen Lohjan historian helmi, jota tämä kaavaluonnos uhkaa,  on Porlan  kalanviljelysalue.  Se on syntynyt harjulta pursuavien pohjavesien vuoksi järven ranta-alueelle ja on ja olisi tulevaisuudessakin tärkeä Lohjanjärven kalaisuuden vahvistajana.   Toivon sydämestäni, että yhteistä tahtoa riittää niin, että siitä voi laajentaa kalantutkimukselle ja vesiensuojelulle tärkeän keskuksen.  Tuo keskus voisi palvella Lohjan asukkaita virkistyskeitaana ja koululaisten opetuskohteena ja vielä bonuksena, se olisi oiva houkuttava kohde täällä vieraileville matkailijoille.  Verrattavissa kaivosmuseoon ja kirkkoon.  Ahnas kaavasuunnittelu ei saa tehdä tätä mahdottomaksi. – Kaavasta on ehdottomasti poistettava kerrostalot Porlan alueelta ja nimettävä se Järvikeskuksen alueeksi!

Rautatieasema

Kaupunkirautatietä ei ole vielä alettu suunnitellakaan.  On esitetty linjauksia pikarautatiestä Espoosta Saloon ja niistä linjauksista tehty YVA-tarkastelukin. Tuon YVA-tarkastelun tulos oli, että pikarautatiehanke ei ole kansantaloudellisesti kannattava.  Pikarautatietä esitettiin kaupunkiradan alkupääksi. Siihen se on aivan liian karkeasti linjattu.  Ei kaupunkirata tarvitse 300 km/h nopeuksia.  Maastoon paremmin sopeutuvan ja ensisijaisesti paikallisliikennettä palvelevan kaupunkiradan suunnittelu sen sijaan olisi aloitettava mitä pikimmin.   Meidän lohjalaisten kannattaa varautua ei Lohjan keskustaan pysähtyvään junaan vaan myös Virkkalaa palvelevaan paikallisjunavaihtoehtoon, josta sitten avautuisi myöhemmin yhteys Turkuun.

Joka tapauksessa aseman paikan kiinnittäminen kaavoituksella kirkon vierelle Lohjan keskustaan johtaa umpikujaan:  Kun halutaan antaa vaikutelma, että  valmistaudutaan junan tuloon, aletaan rakentaa tämän mahdollisen tulevan aseman ympäristöä voimallisesti.  Kuitenkin voi olla, a) ettei junarataa Espoosta koskaan rakenneta.  Kulttuurimaisemien uhraus oli silloin turha.  Jos juna  vuosikymmenien päästä tulee, se b) ei ehkä tarvitsekaan asemaa keskustassa vaan pysäkeitä useissa paikoissa ja kolmas mahdollisuus on c), että juna kulkee Lohjan keskustan ohi Virkkalaan.   Näissä viimemainituissa tilanteissa riittää, että liityntäpysäköintialue sijaitsee jossain väljässä ja helposti saavutettavassa paikassa nykyisen Hanko-Hyvinkää –radan varrella.  Missä tämä vaihtoehto on kaavassa!?!

Päättelyn tulos on, että meidän ei pidä uhrata kulttuurimaisemaamme näin epävarmalle hankkeelle vaan junaan varautuminen tulee aloittaa aivan muualta!

Hiukan samanlainen asia on kaavaehdotuksessa olevat pientalokatujen kaavoittamiset kerrostaloille.  Jos nyt varaudutaan  m a h d o l l i s e l l e  tarpeelle rakentaa niille kohdin tehokkaammin vuosikymmenien päästä, tehdään niillä olevat osin aivan uudetkin pientalot kaavan vastaisiksi.  Kaavan vastaisia rakennuksia ei kannata hoitaa huolella ja lopulta näin harmaannutetaan Lohjan yleisvaikutelmaa.  Oikeasti toimitaankin juuri tarkoitukseen nähden päinvastoin, vähennetään Lohjan houkuttavuutta asuinpaikkana. 

Ylimitoitetuista kerrostalokaavoista pientaloalueilla täytyy luopua!

Lohjaa voidaan saada näyttämään suuremmalta kaupungilta jo rakentamalla ensin loppuun umpikorttelit mm Nahkurintorin yläpuolella.   Myös hyvin kevyesti rakennetut kaksikerroksiset liiketalot Laurinkadun varrella tulisi vähitellen korvata tehokkaammilla ja kestävämmin rakennetuilla.

Kauppaliikkeille sen sijaan ei pidä uhrata viimeisiä avoimia paikkoja kuten Nahkurintori. Avoimia paikkoja tarvitaan kaikenlaisten tapahtumien kaupunkipaikoiksi. Jo kirpputorin pitäminen on kaupunkilaisten omaa toimintaa.  Ihminen viihtyy siellä, missä voi toteuttaa itseään ja tavata toisia.  Esimerkiksi kauppakeskus Lohjantähden piti olla kaupunkilaisten yhteinen olohuone.  Käytännössä se on siinä olevien kauppaliikkeiden tiukasti hallinnoima paikka.  Ja ajallisesti aika rajoitetusti käytettävissä. 

Nahkurintoria ei pidä hävittää!

Jos Kodin Anttila halutaan Lohjalle, sen voi rakentaa Seppälän vaateliikkeen paikalle kyllä, mutta siitä jatkaen etelään kadun yli entisen huoltoaseman alueelle.  Sille kohteelle ei ole muodostunut vielä mitään erityistä käyttöä kaupunkilaisille, vähäisen parkkeerauksen lisäksi.

Nämä korjaukset kaavaan lisäävät Lohjan vetovoimaisuutta.  Näin pystyy toteutumaan se, mihin kaavalla tähdätään: Lohjalla viihtyvien ihmisten määrän lisääntyminen.

Lohjalla 29.1.2011

                                    ____________________________________________________________

                                    Hannele Ilomäki-Piirilä"

 Kotimaa -lehden "homo"keskusteluun osallisuin syksyllä 2010:

  

"Avioon, miksi?

Kauhistutti eläinlääkäri Jussi Isotalon avioliittokäsitys Kotimaa –lehdessä 16.9.  Avioliiton tärkeät osat hänellä olivat omaisuuden yhdistäminen ja ”jumalisen tärkeä” suvun jatkaminen.  Pitäisikö esimerkiksi jo lisääntymisiän ylittäneiden henkilöiden pidättyä avioliiton solmimisesta?  Ainakaan kirkko ei voisi heitä siunata, vai? Ja entä mitä se, että kirkkohäistä huolimatta me emme yhdistäneetkään omaisuuksiamme vaan testamentilla huolehdimme vielä, että kuoltuammekin kiinteät omaisuudet jatkavat kummankin omalla suvulla.  Paha virhe?

Eläinlääkäri voisi katsoa sieltä työhuoneestaan ulos maailmaan.  Vaikka puolisot olisivat samaa sukupuolta, oman suvun jatkaminen on mahdollista.  Ja niin paljon tapahtuukin.  Tuo hänen avioliittomääritelmänsä ei johda edellytykseen eri sukupuolista.

Sovittaisiinko, että avioliiton peruste voi olla vain ja ainoastaan molemminpuolinen kiintymys ja yhteenkuuluvuuden tunne, nuo, joita rakkaudeksi sanotaan?  Ihan sukupuolesta ja iästä riippumatta.  Kirkon siunaus auttaisi niissä kestämään.

Ja muistetaan, lainaus Isotalolta: Jo ”syntymälahjana” saamme perusominaisuutemme.

Hannele Ilomäki-Piirilä, Lohja"

Alkuvuodesta 2010:

"Järvikeskus Lohjalle

Olen aivan samaa mieltä pääkirjoittaja Urpo Uotilan kanssa (LU 26.1.) siitä, että Porlaan esitetty Järvikeskus on aivan ainutlaatuinen hanke!  Kaiken hänen luettelemansa hyvän lisäksi näen hankkeen myös erittäin kestävän kehityksen mukaisena.  Sen tutkimustyöllä saadaan tukea vesiensuojeluun ja sen avulla saavat ihmiset tuntumaa ja ymmärrystä vesistöjen elämään.

Rahoitus:  Miten uimahalli saatiin Lohjalle?  Toivon, että kertoo, joka muistaa paremmin vielä. Olen valmis osallistumaan talkoisiin.

Hannele Ilomäki-Piirilä, lehtori, Lohja"

   

Tämä on julkaistu Suomenmaa -lehdessä:

"Kantaa jätevesien hoitoon

Tässä lehdessä on keskusteltu paljon epäonnistuneesta haja-asutusalueiden jätevesiasetuksesta ja miten siihen pitäisi suhtautua keskustalaisittain.  Itse jätevesiasiaan on olemassa keskustalainen kanta:  Hoida itse jätöksesi!  Maaseudulla, jossa Keskustalla on juurensa, on aina osattu hoitaa ravinteet sinne, minne ne kuuluvat.  Luonnon kiertokulku on ymmärretty.  Ihmisten jätösten sekoittaminen juomaveteen ja niiden siitä työläs puhdistaminen ja jopa teollisuusjätteisiin sekoittaminen, ei kuulu ylisukupolviseen keskustalaisuuteen.

Asia ei ole edes mitenkään työläs hoitaa eikä siihen tarvita kalliita kaupallisia puhdistuslaitteistoja. Itse vaihdoimme vettä käyttävän posliinin kaksi vuotta sitten muoviseen yhtä kauniiseen.  Tämä pönttö erottelee kiinteän ja nesteen ja kerää itseensä vain kiinteää.  Hajua siitä tulee vähemmän kuin edeltäjästään eikä tyhjennyshommaankaan tarvitse ryhtyä kuin korkeintaan kerran kuukaudessa kahden hengen käytössä.

Yksi edellytys vaihtoon ryhtymisellä kuitenkin on:   Ensin on tehtävä pesuaineille ja muille kodin kemikaaleille täydellinen remontti.  Kaikki, mitä laitetaan viemäristä alas, täytyy olla biohajoavaa!  Tarkoitushan on, että omat kasvit käyttävät ravinnokseen myös vesisäiliön sisällön. – No todellisuudessa selviää hyvin vähillä aineilla.  Joka tarkoitukseen on saatavissa vaihtoehto, mutta joka tarkoitukseen ei pidäkään olla eri ainetta.  Yksinkertaistaminen on järkevää.

Tämä viimemainittu asia pitäisi tehdä kaikkein niidenkin, jotka lähettävät tuotoksensa kunnalliseen puhdistukseen.  Sen lopputulos lasketaan suoraan luonnonveteen ja kalat ja muut luonnon eliöt joutuvat suoraan kosketukseen kemikaaliarsenaalimme kanssa.  Lopputulosta voi vain arvailla.

Hannele IIomäki-Piirilä"

 posliini2.jpgLänsi-Uusimaa 4.9.2008

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

lu_20.8

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Karnaisten korven "kehittämistä"

Tuo alla osin näkyvä lehtiartikkeli oli elokuussa, 18.8.2008 Länsi-Uusimaassa.  Tapahtuman taustaa: 

Moottoritie E18 suunnittelussa päädyttiin säästämään Karnaisten harvinaislaatuinen ylänköalue kaksine lampineen.  Sen alle rakennenttin Suomen pisin tunneli.  Aluetta käytettiin jo virkistykseen ja retkeilyyn.  Partiolaiset ovat rakentaneet toiselle lammelle laavun ja nuotiopaikan.  Toisen lammen rantaa he käyttävät itse leiriintymiseen.  Sen rannalla on myös nuotiopaikka ja kuivaa metsäaluetta, jossa on pidetty telttoja.

Nyt yllättäen aivan Karnaisten korven välittömässä läheisyydessä sijaitseva Kisakallion urheiluopisto oli saanut päähänsä, että korpeen pitää päästä tietä pitkin.  Vielä niin hyvää tietä, että sitä voi ajaa invataksilla.  Itse lampialueen rakentamiseen heillä ilmeisesti oli myös suunnitelmat, koska 5 tunnelin maratonin mainoksissa kertovat keräävänsä rahaa hyväntekeväisyyteen, Karnaiten korven kehittämiseen.  Tuollainen liikuntarajoitteisten ulkolualue on rakennettu Siuntion kylpylän yhteyteen, sen piha-alueelle. 

Lohjan kaupunki omistaa Karnaisten korven maat.  Vasta kovan painin jälkeen teknisessä lautakunnassa saatiin tuo alue jäämään taloumetsäkäytön ulkopuolelle.  Alueen luontoarvot on ollut tarkoitus kartoittaa, mutta tähän asti määrärahat siihen on aina "säästetty".

Siis alueen arvoa ei ole selvitetty.  Alueen omistaa Lohjan kaupunki.  Mitään päätöksiä alueen käytöstä ei ole voitu tehdä juuri puuttuneiden selvitysten vuoksi.  Tien rakentamisesta ei ollut mitään päätöksiä.  Tien rakennekuvatkin tuodaan yleensä tekniseen lautakuntaan hyväksyttäväksi.

Tietä rakennettiin kovalla vauhdilla myös ilta- ja viikonlopputyönä.

Allekirjottanut, kuvassa keskellä, oli varustautunut lämpimillä vaatteilla ja eväillä.  Aikomus oli istahtaa hiekalle koneen eteen ja pysäyttää sen eteneminen.  Perusteluina se, että olen teknisessä lautakunnassa eikä lautakunta ole käsitellyt kyseisen tien rakentamista. 

Kaupunginjohtaja kuuli aikeestani.  Hän toimi kiitettävästi ja nopeasti.  Hän hankki tietoonsa kyseisen koneen omistajan kännykkänumeron ja pysäytti soittamalla sen työn.  Siis sunnuntaina iltapäivällä.  Kävimme pienellä ryhmällä tarkistamassa, että töiden pysähtyminen on totta ja siihen samaan otti osaa sitten myös Länsi-Uusimaankarnainen_1.jpg viikonlopputoimittaja.